Janne

Kommentoinnista

Tue, 23 Jun 2009 20:02:16 +0300

Ohjelmistopäivityksen jälkeen päätin jättää avoimeksi mahdollisuuden kirjoitusteni kommentointiin. Kommentin jättäminen edellyttää kuitenkin rekisteröitymistä ja sisään kirjautumista. Anonyymiä kommentointimahdollisuutta ei siis ole. Katso myös sääntöni.

Rekisteröityminen

Fri, 02 May 2008 20:34:16 +0300

Olen jättänyt mahdollisuuden rekisteröityä jäseneksi tälle sivustolle. Rekisteröitymällä voit:

1§ Kirjoittaa foorumille kysymyksiä minulle tai kommentteja mistä ikinä haluat.

2§ Kommentoida joitakin kirjoituksiani, jos olen antanut mahdollisuuden siihen.

Koska tämä on minun oma kotisivuni, niin edellytän rekisteröitymistä syystä että:

1. Haluan kontrolloida kuka täällä kirjoittelee. Potkin siis pois sellaiset, jotka syystä tai toisesta käyttäytyvät sen ansaitakseen. Saatan potkia pois myös, jos et muuten miellytä. Valitusoikeutta ei ole.

2. Lähdekoodissa on mahdollisuus rekisteröitymiseen, enkä sitä halua estää.

Yleiset käyttösäännöt sivustollani:

1. Kirjoittaminen foorumille ja juttujeni kommentointi edellyttää rekisteröitymistä jäseneksi. Rekisteröityessä tietokantaani tallennetaan käyttäjätunnus, sähköpostiosoite ja salasana. Henkilötietolain vuoksi kerron vielä, etteivät muut kuin minä pääse käsiksi tietoihin (pl. mahdolliset tietomurrot, joille en voi mitään). Tietokantaan on rajoitettu pääsyoikeus ja siinä on salasanasuojaus. Minä en käytä tietoja muuhun kuin jäsenten asiallisuuden tarkkailuun, en siis myy sähköpostiosoitetta spämmääjille. En myöskään kirjoittele turhia sähköpostiviestejä itse, saatan kuitenkin testata sähköpostiosoitteen toiminnan. Huomaa myös, että pääsen näkemään tietokannassa olevan salasanan selväkielisenä, joten älä käytä maailman tärkeintä salasanaasi. Lupaan kuitenkin kaikesta huolimatta, etten käytä salasanaasi väärin. Antamaasi sähköpostiin voidaan lähettää salasana, jos se on unohtunut.

2. Tämä on yksityinen sivusto, joten minä päätän kenellä on oikeus tänne kirjoitella. Halutessani voin siis poistaa tai stilisoida juttusi.

3. Törkeiden juttujen kirjoittaminen on kielletty. Jos haluaisin tänne törkeitä juttuja, niin kirjoittaisin niitä itse. Törkeät jutut poistetaan tai stilisoidaan ja kirjoittaja mahdollisesti potkitaan pois.

4. Kritisoida saa, haukkua ei. Varsinaisen haukkumisen tulkitsen törkeäksi jutuksi (ks. kohta 3).

5. Minä päätän millainen juttu luokitellaan törkeäksi.

6. Törkeän jutun uudelleenkirjoitus poistamisen jälkeen aiheuttaa poispotkimisen, sori vaan.

7. Saatan käyttää törkeästi mielivaltaa tänne kirjoitettuihin juttuihin ja mahdollisesti jäseneksi yrittäviin. Vrt. kohdat 2 ja 5.

8. En (todennäköisesti) vastaa kysymyksiin työstäni tällä sivustolla. Yrittää saa (vrt. kohta 5).

9. Utelut salaiseksi luokitelluista asioista: vrt. kohta 5.

10. Valitusoikeutta kohtien 2-9 mukaisesta kohtelusta ei ole, paitsi minulla. Pui nyrkkiä taskussa ja kestä se kuin mies (ei ole tarkoitus olla seksisti, vaan tämähän on se vanha sanonta). Toinen vaihtoehto on lähettää minulle sähköpostia ja anella armoa. Sellainen saattaa jopa huvittaa minua ja jos minua huvittaa kovasti, saatan antaa armon käydä oikeudesta ja palauttaa kirjoitusoikeutesi. Varo kuitenkin tulevia juttujasi siinä tapauksessa, sillä joudut tarkkailuun.

Linkkejä

Mon, 04 Feb 2008 21:13:23 +0200

Kirjoitan tänne jossain vaiheessa vielä lisää joitakin itseäni kiinnostavia linkkejä ympäröivään tietoavaruuteen.

Rakkaan vaimoni kirjoituksia

Tämän sivuston pohjakoodit:
EggBlog
PHP guestbook

Aikaansaannoksiani internetissä:
ikivanha kotisivukyhäelmäni

Leivän tuo pöytään:
Rajavartiolaitos

Kuka?

Fri, 01 Feb 2008 21:24:15 +0200

Opistoupseeri (RVL), insinööri (TAMK, lentokonetekniikka), teekkari (TTY Pori, tuotantotalous).

Harrasteina opiskelu, metsästys, tietokoneiden kanssa puuhastelu, puutyöt, lukeminen, joutenolo, jne... Jep. Nukun liian vähän. Pari tuntia lisää vuorokauteen olisi saatava, sanon minä!

sähköposti: janne@grotenfelt.net

skype: janne.grotenfelt

Taas uusi vuosi

Wed, 12 Jan 2011 21:21:12 +0200

Aika lentää, enimmäkseen ohitse. Ei oikein tahdo perässä pysyä. Täälläkään ei ole jaksanut vähään aikaan avautua. Ehkä sitten taas jonain päivänä.

Hakkeri kylässä

Fri, 08 Oct 2010 19:35:38 +0300

Pikku sivustollamme oli käynyt kutsumattomia vieraita jättäen pienen pienen koodinpätkän jälkeensä. Tämän koodinpätkän vuoksi Firefox-selaimeni kieltäytyi avaamasta sivuani, vaan ilmoitti sivuni olevan haittaohjelman levittäjä. Internet Explorer puolestaan kyllä avasi sivuni, mutta virustorjuntaohjelmani ilmoitti hyökkäysyrityksestä. Jouduin siis tutkimaan hieman paria asiaa: ensinnäkin ohjelmakoodia ja mitä sieltä pitäisi etsiä.

Ja löytyihän sieltä; tuo pieni kiusallinen rivi, joka ohjasi sivullani kävijät myös toiseen osoitteeseen, josta ilmeisesti olisi saanut jonkin vielä kiusallisemman vaivan ilman virustorjuntaohjelman suojaa. Hieman toista tuntia jouduin työskentelemään jonkun pahantahtoisen ilkiön mahdollisesti jollain automaatilla koodiin työntämien rivien vuoksi. Kaikenlaista kiusaa ihmiset toisilleen keksivät.

Tällä hetkellä sivusto pitäisi taas olla puhdas, mutta herää kysymys kuinka kauan? Nähtävästi pitää ryhtyä entistä tiiviimmin seurailemaan koodiin tulevia muutoksia. Lisäksi taas tulee mieleeni varmuuskopioiden ottaminen. Ja kuten yleensä, aina hieman liian myöhään.

Toivon vilpittömästi, ettei kukaan sivullani ystävällismielisessä tarkoituksessa vierailleista saanut tartuntaa koneelleen tuon vihamielisen hyökkäyksen vuoksi. Mikäli olet muutaman päivän sisällä käynyt vierailulla täällä, eikä virustorjuntaa ollut käytössä, niin suosittelen sellaisen pikaista asentamista ja tietokoneesi skannausta mahdollisen kiusantekijän varalta.

Syksyisenä aamuna

Wed, 29 Sep 2010 10:35:25 +0300

Herään kuudelta, ennen auringon nousua. Keitän Trangialla aamiaiseksi kaurapuuroa. Syötyäni pukeudun maastopukuun ja vedän päähäni samanvärisen lippalakin. Virittelen kiikarit valjaisiin ja menen mökistä ulos. Ulkona haistelen hetken raikasta syysilmaa. Yö on ollut kylmä, auton lasit ovat pienessä huurteessa. Katsahdan järvelle ja huomaan joutsenparin ilmestyneen lahdenpohjukkaan yön aikana. Olinkin kuulevinani ne jossain vaiheessa yöllä unen läpi. Myös yksinäinen sorsa uiskentelee rantakaislikossa. Tänään en kuitenkaan ole siitä sen enempää kiinnostunut.

Heitän haulikon olalleni ja lähden kävelemään kohti naapuria. Olimme sopineet tapaavamme seitsemältä. Kävellessäni huomaan tehneeni sukkien kanssa virheen, ne hiertävät hieman. Tästä huolimatta jatkan matkaani. Kauempana järvestä maa on hienoisen kuuran peittämä. Ilmassa on kuitenkin tuttuja syksyn tuoksuja, maahan varisseiden lehtien ja ruohon alkaessa lahota.

Pääsen naapuriin ja keskustelemme isännän kanssa hetkisen. Koira on saanut jalkansa kipeäksi edellisen päivän jänisjahdistamme, joten päätämme jättää jänikset rauhaan. Lähden yksinäni tutkailemaan metsän lintutilannetta, varmistettuani naapurilta metsästysalueemme takarajan. Päätän lähteä kohti erästä peltoa. Siitä huolimatta, että siellä oli muutama päivä aiemmin nähty emokarhu kolmen pennun kanssa. Edellisen päivän keskustelujen perusteella uskon karhujen jo poistuneen alueelta.

Kävelen rauhallisesti metsäautotietä valitsemallani reitillä. Aina välillä pysähdyn katselemaan ympärilleni ja kuullostelemaan. Punatulkut ja tiaiset hyppelevät iloisina oksalta toiselle. Nouseva aurinko valaisee usvaisen metsän oranssinsävyisellä säteilyllään. Muutaman kilometrin takaa kuuluu vaimeasti liikenteen ääni, jossain toisaalla ajaa traktori.

Saan kohteekseni valitsemani pellon näkyviin saapuessani kuusikon laitaan. Pysähdyn katselemaan pellon suuntaan koivuvoittoisen vesakon läpi. Olen hetken aikaa kuulevinani jostain kaukaa teeren kukerrusta, mutta sitten toinen ääni pyrkii tietoisuuteeni huomattavasti lähempää. Tuohan oli selvä pyyn vihellys. Kuuntelen tarkemmin ja kuulen sen uudelleen, tiii-tiii-tititi. Koetan tähystellä äänen suuntaan, mutta en näe lintua. Vaihdan hieman paikkaa, mutta vieläkään en saa viheltelijää näkyviini.

Tässä vaiheessa alkaa hieman harmittaa pyypillin jättäminen mökin kaappiin. Sitä olin edellisiltana kokeillut, enkä saanut siitä kunnollista ääntä aikaiseksi, joten mokoma joutikin jäädä. Mietiskelin kuitenkin vaihtoehtojani ja päätän kokeeksi viheltää ilman pilliä. Hämmästyksekseni pyy vastaa heti vihellykseeni, joten vihellän uudelleen. Nyt kuulen jo toisenkin pyyn jostain läheltä. Siirryn hieman parempaan paikkaan ja jatkan viheltelyä. Pyyt tuntuvat reagoivan hyvin viheltelyyni. Jonkin ajan kuluttua kuulen mielestäni ainakin kuuden tai seitsemän koiraspyyn vihellykset, yksi on siirtynyt jo taaksenikin. Joku lintu lennähtää puun oksalle, mutta ei näytä pyyltä. Kiikarilla varmistan linnun arvelujeni mukaiseksi närheksi.

Tiheästä kuusikosta lennähtää pyy nuoren koivun oksalle. Sieltä se koettaa tähystellä vierasta viheltäjää. Matkaa on kuitenkin liiaksi haulikolle, joten en ammu, vaan mietiskelen miten siirtyisin lähemmäksi. Lintu pyrähtää kuitenkin lentoon kiertäen minut melko kaukaa. Se tekee puolikkaan ympyrän laskeutuen nuoreen tiheään kuuseen, nyt kuitenkin jo aiempaa lähempänä. En näe sitä enää, mutta pidän puuta silmällä. Yllättäen lintu lennähtääkin kuusesta viereiseen koivuun. Nyt näen sen esteettömästi. Haulikko haukahtaa ja lintu putoaa maahan. Käyn noutamassa saaliini arvellen muiden lintujen poistuneen paikalta. Hämmästykseni on kuitenkin suuri, sillä melko pian jo kuulen toisen pyyn viheltävän kuusikossa.

Vähän aikaa käyn vuoropuhelua pyyn kanssa, mutta sitten alkaa kylmä voittaa. En ole pukeutunut riittävän lämpimästi pitkää seisoskelua varten, vaan hieman liikkuvampaa jahtia silmällä pitäen. Vaikka olisinkin toivonut pienelle saaliilleni kaverin, päätän lähteä kävelemään mökille päin. Matkalla käyn vielä toisella alueella, jossa tiedän pyitä olevan. Täälläkin ryhdyn viheltelemään ja saan melko pian vastauksen kuusikon kätköistä. En kuitenkaan saa yhtään lintua näkyviini. Suunikin alkaa kuivua, eikä vihellys enää onnistu kovin hyvin. Päätän tällä kertaa tyytyä tähän yhteen pieneen lintuun, ensimmäiseen metsäkanasaaliiseeni. Lähden tallustelemaan mökin suuntaan.

Mökillä ripustan saaliini seinustalle roikkumaan ja ryhdyn pakkailemaan varusteitani kotimatkaa varten. Tämänkertainen syysjahtini on päättynyt. Huomaan sukkavalintani olleen todella huono, iso rakko on hiertynyt toiseen kantapäähän. En olisi tuolla rakolla pystynytkään enää pariin päivään kunnolla metsässä kävelemään. Mielenkiintoista on kuitenkin se, etten tuollaista kunnolla huomannut ennen metsästä paluuta.

Päivän kiertyessä puoleen, saan työnnettyä täyteen pakatun auton keulan mökkipolulta tielle. Matkaan kohti kotia, jossa rakas vaimoni odottaa koirien kera. Illalla kotiin päästyäni otan aamuisen saaliini käsittelyyn ja paistan pyyn rintapalat paistinpannulla. Koirat saavat pienet makupalat linnun koipilihoista. Rintapalat maistellaan ruisleivän päällä. Varsin hyvänmakuinenhan tuo oli, pieni metsäkanamme pyy.

Kesäistä jupinaa

Wed, 30 Jun 2010 21:22:08 +0300

Juhannus on juhlittu ja päivät ovat alkaneet lyhentyä, jälleen kerran. Juhannuksen juhlinta ei meillä ollut kovinkaan merkittävä tapahtuma. Sain kuitenkin grillikauden avattua. Peuran ulkofileen pätkä muuttui pakasteesta suussa sulavaksi loikoiltuaan hetken ajan grillin lämmössä.

Ikonimaalauskurssia lukuunottamatta tämä alkukesä on mennyt melko tavanomaisesti. Enimmäkseen olen töiden jälkeen ollut aivan pihalla koirulaisten kanssa. Koirat juoksentelevat ympäri aitausta samalla kun minä ruokin hyttysiä. Keinuun tekaisin pienen ilmeenkohotuksen vaihtamalla siihen uuden katoksen. Nyt on hyvä istuskella ja ihmetellä koirien vauhtia.

Kesäkuun toisella viikolla vietimme jälleen rakkaan vaimoni kanssa aikaa Kylä-Klemelän taidekoululla Raision työväenopiston ikonimaalauksen kesäkurssilla. Sain viimeisteltyä viime syksynä aloittamani Kristus Kaikkivaltias ikonin. Siinä olikin melko suuri työ, onhan lautakin kutakuinkin A3-kokoa, eli 40x30 cm. Uusina asioina tuossa kokeilin kultauksen alle kaivertamista. Aika hyvin onnistuin mielestäni saamaan haluamani kuvion esille. Seuraavaksi pitää tuo ikoni vielä öljytä, niin kestää sitten paremmin aikaa.

Ehdinpä jopa aloittaa uuden maalaustyönkin. Seuraavana työn alla on Mirhantuojanaiset, eli yksi pääsiäisikonimalleista. Rakas vaimoni on kovasti otettu mallikuvani pastellisävyisistä väreistä. Toivottavasti pääsen syksyllä jälleen jatkamaan tuota maalaustyötä.

Laitetaanpa tähän lopuksi vielä kuva Kristus-ikonistani, valitettavasti kuvaus ei ole kovin hyvin onnistunut:

Rajoittamista

Mon, 31 May 2010 21:02:21 +0300

Tässä taannoin saimme rakkaan vaimoni kanssa ajatuksen sallia koirulaisillemme hieman vapautta. Liika vapaus sai kuitenkin noiden ovelien pikku otusten päättelemään reviiriinsä kuuluvan myös naapurin piha-alueen. Vapautta piti siis alkaa rajoittaa. Niinpä tässä taannoin tiemme vei rautakauppaan tarvikehankintoihin. Toissa viikonloppuna otin ensimmäiset askeleet rajoittamisen tielle. Sekoittelin muutaman säkillisen valmisbetonia veden kanssa ja kippasin seoksen pihalle kaivamaani kuoppaan. Sekaan pari pätkää harjaterästä ja pari tolpanjalkaa. Sitten vain odottelemaan betonin kovettumista. Muutama sateinen päivä helpotti, ei tarvinnut valuani kastella erikseen.

Viime perjantaina vietin muutaman tunnin ulkona käytellen rautakankea ja lekaa. 30 kestopuutolppaa löysi paikkansa nurmikkomme ympäriltä. Tolppiin naputtelin kiinni aitaverkkoa ja niin alkoi aitaus hahmottua. Lauantaina satoi, eikä minua huvittanut tällä kertaa kastua, joten käytin sunnuntaipäiväni aitauksen viimeistelyyn. Porttia varten tolpat betonirakennelmani tolpanjalkoihin kiinni. Seuraavaksi portin saranoiden virittely kohdilleen ja vielä lopuksi portille lukitussysteemi. Kun vielä lopuksi naputtelin aitaverkon portintolppiin olikin urakkani ohi ja käyttövalmis aitaus valmis. Tosin jätin pari pikkuhommaa vielä myöhäisempään ajankohtaan: aitatolppien tasamittaisiksi pätkiminen ja parin mahdollisen karkuaukon paikkaaminen. Epätasaiseen maastoon kun on vaikea laittaa suoraa aitaa siten, ettei ovela koirulainen sieltä ensin päätään ja sitten loppuosiaan toiselle puolelle ujuttaisi. Tosin eivät ole ainakaan vielä huomanneet moista mahdollisuutta juoksennellessaan.

Aitauksen koeajo tapahtui hieman keskeneräisenä jo lauantaina. Silloin piti vain huolehtia siitä, etteivät karvakorvat livahda portista ulos, portissa kun ei ollut vielä valmiina kuin reunatolpat. Hihnasta vapauduttuaaan karvakorvat säntäsivät vanhasta tottumuksesta heti kohti tontin rajaa ja naapuria, mutta huomasivat esteen kuitenkin ajoissa ja laukkasuunta vaihtui aidansuuntaiseksi. Kaikesta päätellen kuitenkin tällainen rajoitettukin vapaus pikkukoirille kelpasi. Ainakin vauhtia riitti.

Tänään kävelylenkin päätteeksi jälleen kerran päästin koirat irti aitauksessa ja pienen harjoittelukierroksen jälkeen vauhti kasvoi jälleen hurjaksi. Niisku pitkine jalkoineen on kiistaton pihan nopeuskuningatar, mutta hyvänä kakkosena kirmasi Nuppu, joka hieman kurveja oikoen koetti pysytellä kaverin vauhdissa.

On varsin virkistävää seurata, miten pienet koirat kokevat vauhdin hurmaa juostessaan varmasti kovempaa kuin koskaan aiemmin. Toinen mielenkiintoinen piirre on tietysti se, miten väsymys valtaa pienet koirat. Silloin ne käpertyvät pedilleen kerälle kylki kyljessä ja pieni tuhina alkaa kuulua. Uniset päät nousevat seuraamaan, jos sattuu vierestä poistumaan. Uni karisee kuitenkin nopeasti, jos tuulikaapin ovi avataan. Silloin alta aikayksikön pari vilkasta karvakasaa jalkojen juurella pyörimässä. Oven avautuminenhan saattaa tarkoittaa uusintakierrosta rajoitetussa vapaudessa.

Hauskaa Wappua!

Fri, 30 Apr 2010 19:40:54 +0300

Tänään monet suomalaiset, etenkin opiskelijat juhlivat vappua. Huomenna vapun päivänä siis monellekin kelpaa silliaamiainen yrityksenä olon parannukseen.

Itse en ajatellut tänäkään vuonna kovin tätä juhlaa mitenkään yltöpäisesti viettää. Ehkä kuitenkin pitäisi huomenissa vaikkapa ottaa lasi tai pari kuohuviiniä. Ja tiedä hänestä vaikka tänäänkin intoutuisin jonkinlaisen pikku snapsin kumoamaan. Huomenna voisin kuitenkin taas hieman peuraa paistella ja sillehän toki sopisi punaviini seuralaiseksi. Joten siitähän se taas lähtee, vapun vietto.

Miten tahansa juhlitkin, tai vaikka et juhlisikaan, niin oikein hauskaa vappua!