Avainsana: maalaus

Päivityksiä

Päivitin eggBlog pohjan uusimpaan versioon. Samalla taas hieman koodailin ja lisäsin tuossa oikealla ylhäällä näkyvän omakuvani. Samalla siirsin vieraskirjani linkin tuohon samaan laatikkoon, se helpottaa tulevaisuuden päivityksiä. Jouduinpa taas tekemään hieman muutakin hienosäätöä koodiin. Eihän siinä mitään, onhan se aina hauskaa, joskin valmiista koodista oikean korjauspaikan löytäminen ei aina ole aivan yksinkertaista.

Sain eilen valmiiksi sen ikonini. Kaksi puuttuvaa viivaa tuli lisättyä. Tuon pienen korjauksen jälkeen vielä levitin emulsion koko ikonin pinnalle, kuten viimeistelyohjeeni kuuluivat.

Laitan kuvan ikonistani tähän ihmeteltäväksi.

 

Harrasta tunnelmaa

Kuluneen viikon illat ovat vierähtäneet ikonimaaluksen parissa. Pääsimme jälleenrakkaan vaimoni kanssa Raision Työväenopiston kesäkurssille harrastamaan. Kovin helppoa tuonne kurssille pääseminen ei ole, ilmoittaumisen alkamisesta parissa minuutissa on kurssi täynnä. Tänäkin vuonna delegoin tuon ilmoittautumisen rakkaalle vaimolleni, joka onnistuikin meidät saamaan sisään.

Ikonimaalaus tuntuu olevan, ainakin minusta, rentouttavaa. En ollut päivisinkään väsynyt, vaikka en riittävästi nukkunutkaan. Maalauskurssilta pääsimme kotiin yleensä noin kymmenen aikaan illalla. Enkä minä tietenkään malttanut heti mennä nukkumaan, joten lähes koko viikon ajan nukuin vain muutaman tunnin joka yö. Niinpä ei liene mikään yllätys, että eilen aamupäivän (viimeisen) maalaussession jälkeen kotiin tultuamme olin melko väsynyt. Kun saimme syödyksi, niin ajattelin ummistaa silmäni hetkeksi, kello oli ehkä puoli kuusi. Seuraavaksi heräsin puolenyön jälkeen ukkosen jyrähtelyyn ja melkoiseen sateen ropinaan. Ajattelin kuitenkin jatkaa hyvin alkanutta lepohetkeäni ja ummistin silmäni jälleen. Lopulta nousin ylös yhdentoista paikkeilla. Nukuin siis lähes seitsemäntoista tuntia, ja kaikki varmasti tarpeeseen.

Maalauskurssilla oli mukava tunnelma. Koko ajan taustalla soi jokin rauhoittava musiikki, yleensä ortodoksista kirkkolaulua, joskin mukaan mahtui myös läntisen kirkon musiikkia. Huomasin tälläkin kerralla ajantajun katoavan maalatessani. Suorastaan hämmästyin aina, kun joku sanoi lopettamisajan olevan käsillä. En siis huomannutkaan neljän tunnin hurahtaneen johonkin.

Olin valinnut aiheekseni Kazanilaisen Jumalanäidin. Tulin huomaamaan, että aihe olikin huomattavasti aikaavievämpi, kuin viimekesäinenpyhä Januariukseni. Ikonipohjani on myös tuota viimevuotista suurempi. Niinpä minun työni jäikin hieman kesken. Onneksi kuitenkin sain sellaiset osat valmiiksi, joissa ehdottomasti tarvitsen opettajan apua. Kasvot on yksi sellainen osa-alue, niihin kun tulee kaikenlaisia valoja, varjoja ja elävöitysviivoja, jotka vielä pitäisi olla ”säännönmukaisissa” kohdissa. Minulla jäi uupumaan taustan maalaus ja Jumalanäidin maforin koristelu. Niihinkin sain opettajalta hyvät opastukset ja luvan lähettää sähköpostilla kuva aikaansaannoksistani ”hyväksyntää” varten, joten voin jatkaa maalaukseni loppuun kotona.

Rakas vaimoni oli valinnut omaksi aiheekseen Käsittätehdyn Kristuksen, joka muuten lienee kaikkein varhaisin ikoniaihe. Hänen ikoninsa valmistui oikeastaan jo perjantaina. Vain pieniä viimeistelyjä oli tehtävänä lauantain kerralla. Minulla vei eniten aikaa kaksien kasvojen saaminen aikaan. Vaikka aiheeni on Jumalanäiti, niin pääsääntöisesti kaikissa Jumalanäiti-ikoneissa on mukana myös Kristus. Siksi siis piti saada aikaan kahdet kasvot. Vaikka kyllä aikaa tuhraantui myös kaikenlaisiin koristeluihin, joita ikoniini tulee.

Nyt pitäisi varmaan mennä etsimään jokin sopiva soppi, jossa voisin jatkaa maalaustani. Ikonimaalauksessa käytetyt värit ovat pigmenttijauhetta, joka tuhraa melko helposti, ellei niiden kanssa ole varovainen. Ehkä pitää mennä autotallin ja raivata siellä jokin pieni pöytäpinta työpöydäkseni. Sitten ehkä saan ikonini valmiiksi ja ennen syksyä käyttöön. Muutaman viikon kuluttua valmistumisesta sen sitten voi öljytä. Kestää sitten öljyttynä paremmin aikaa.

Valmiista ikonista voi sitten taas sanoa: hartaudella valmistettu.

Ikonimaalausta

Rakas vaimoni ja minä osallistuimme Raision työväenopiston ikonimaalauskurssille tällä viikolla. Työpäivieni jälkeen huristelin suoraan Raisioon kuvataidekoululle. Klo 17.00 – 21.30 oli ohjelman mukaiset työskentelyajat kurssilla. Tänään kurssin viimeisenä päivänä työskentely alkoi jo aamupäivällä klo 10.

Mielenkiintoinen kokemus kaiken kaikkiaan. Ikonia maalatessa taas huomasin, miten paljon maailmassa on asioita, joista en tiedä mitään. Olin toki kuullut juttua ikonien maalaamisestakin, mutta uskoisin jatkossa kuitenkin katsovani ikoneita aivan uusin silmin. Varsinkin käsinmaalattuja.

Aivan alusta ikonia ei tarvinnut aloittaa, sillä puu, jolle kuva tehtiin oli jo valmiiksi pohjustettu. Aiheeksi ensimmäiselle ikonille valitsin nimeeni liittyvän pyhän, pappismarttyyri Januariuksen. Tämä Beneventon piispa kohtasi marttyyrikuoleman n. vuonna 305. Perinteisesti ikoni maalataan jonkin aikaisemman ikonin mukaan. Omaa pyhääni etsiessä tuli vastaan suuri ongelma, vaikka internet onkin täynnä kaikenlaisia ikonikuvia, niin omaani en tahtonut löytää. Lopulta löysin yhden kuvan, joka kuitenkin on melko pieni. Opettajan, ikonografi Mari Zabyshnyin, ystävällisellä opastuksella hahmotelma kuitenkin syntyi.

Vaikka olen kaikenlaisia juttuja maalaillut, niin tähän perinteiseen munatemperamenetelmään en ollut aiemmin tutustunut. Nyt siis tuli sekin tutuksi. Kananmunan keltuaista ja kuivaa valkoviiniä sekoittamalla saatiin aikaiseksi neste, johon sekoitetaan väripigmenttiä. Mielenkiintoista, mutta ei aina ihan selvää, miten jokin väri sekoitetaan. Ensikertalaiselle opettaja kertoi käytettävät pigmentit, joista lähdettiin liikkeelle. Mielenkiintoista on se, että ikoniin tummat värit maalataan ensin ja niitä vaalennetaan halutuista kohdista.

Ikonien maalamisessa tuntuu olevan paljon sääntöjä. Jopa värit merkitsevät aina jotain. Vain muutamassa kohdassa opettajamme sanoi, että tuon paikan värin saat päättää itse. Aluksi tuntui aivan kummalliselta esimerkiksi maalata kasvot, hiukset ja parta aivan tummanvihertäväksi (opin tätä väriä kutsumaan sankiriksi). Lopulta kuitenkin tuosta tummasta alueesta löytyi kuin löytyikin kasvonpiirteet ja muut peitetyt kohdat. Vasta parin päivän jälkeen huomasin siveltimestä löytyvän muitakin käyttötapoja kuin leveän viivan vetämisen.

Aika kului maalatessa kuin siivillä, mutta niin vain kävi, että tänään opettaja totesi: siinä se on. Itse hieman hämmästyneenä tutkin maalaamaani kuvaa ja huomasin maalanneeni ensimmäisen ikonini. Vasta kotona lopullisesti tulin siihen lopputulokseen, että kyllä kai se valmis on. Parantamisen varaa toki aina löytyy, mutta olen silti tyytyväinen aikaansaannokseeni. Ehkä sitten ensi kerralla vielä parempi.

 

Tässä kodin hämäryydessä otettu kuva aikaansaanoksestani. Kuva on vielä mattapintainen, mutta muutaman viikon päästä se saa pellavaöljykäsittelyn, jonka jälkeen kuulemma värit nousevat paremmin esille. Lisäksi ikoni saa kiiltoa ja kestävyyttä. Nyt kiiltää vain sädekehän kultaus.