Kategoria: Tietokone

Syksyn odotusta

Tänään oli tarkoitus olla mökillä, mutta aina ei kaikki onnistu niin kuin kuvittelisi. Sorsastuksen aloituspäivänä olen useasti ollut puolenpäivän aikaan rannassa katselemassa, josko joku sorsa ylitse tai ohitse pyyhältäisi. Nyt erinäisistä syistä johtuen en ole vielä lähtenyt liikkeelle. Muutaman päivän sisään todennäköisesti tilanne on toinen ja taas pääsen istuskelemaan saunan kuistilla luontoa hämmästelemässä. Tosin saunan kiukaassa kuulemani mukaan odottaa jonkinlainen yllätys, eikä saunan lämmitys todennäköisesti onnistu. Sen näen sitten.

Metsästys on kuitenkin ollut mielessäni, vaikka en itse sorsa-aloitukseen lähtenytkään. Olen väsäillyt metsästysseuralle kotisivua. Kotisivukone on mielenkiintoinen tuttavuus ja sillä pystyy kohtuullisen helposti tekemään näyttäviäkin juttuja. Ainakin omasta mielestäni, katsotaan mitä seurakaverit ovat mieltä. Tosin hintapolitiikaltaan tämä oma sivustoni on kohtuullisempi. Jos en osaisi tehdä tietokoneella kaikenlaista, niin kotisivukone voisi olla hyvä vaihtoehto. Tässä blogissani käyttämäni WordPress vaatii paljon enemmän säätämistä ja lisäosia.

En olekaan pitkään aikaan ollut kotona tähän aikaan, joten en ole päässyt seuraamaan paikallista metsästystilannetta. Nyt kuitenkin ympäristössä paukkuu, taitaa läheisellä merenlahdella olla sorsilla ilmatorjunta edessään. Eipä sitä viime aikoina ole mökillä tällaista pauketta kuulunutkaan, siellä ilmeisesti ovat vesilinnut harvemmassa kuin tällä puolella Suomea. Pitääpä pian lähteä taas katselemaan.

Hakkeri kylässä

Pikku sivustollamme oli käynyt kutsumattomia vieraita jättäen pienen pienen koodinpätkän jälkeensä. Tämän koodinpätkän vuoksi Firefox-selaimeni kieltäytyi avaamasta sivuani, vaan ilmoitti sivuni olevan haittaohjelman levittäjä. Internet Explorer puolestaan kyllä avasi sivuni, mutta virustorjuntaohjelmani ilmoitti hyökkäysyrityksestä. Jouduin siis tutkimaan hieman paria asiaa: ensinnäkin ohjelmakoodia ja mitä sieltä pitäisi etsiä.

Ja löytyihän sieltä; tuo pieni kiusallinen rivi, joka ohjasi sivullani kävijät myös toiseen osoitteeseen, josta ilmeisesti olisi saanut jonkin vielä kiusallisemman vaivan ilman virustorjuntaohjelman suojaa. Hieman toista tuntia jouduin työskentelemään jonkun pahantahtoisen ilkiön mahdollisesti jollain automaatilla koodiin työntämien rivien vuoksi. Kaikenlaista kiusaa ihmiset toisilleen keksivät.

Tällä hetkellä sivusto pitäisi taas olla puhdas, mutta herää kysymys kuinka kauan? Nähtävästi pitää ryhtyä entistä tiiviimmin seurailemaan koodiin tulevia muutoksia. Lisäksi taas tulee mieleeni varmuuskopioiden ottaminen. Ja kuten yleensä, aina hieman liian myöhään.

Toivon vilpittömästi, ettei kukaan sivullani ystävällismielisessä tarkoituksessa vierailleista saanut tartuntaa koneelleen tuon vihamielisen hyökkäyksen vuoksi. Mikäli olet muutaman päivän sisällä käynyt vierailulla täällä, eikä virustorjuntaa ollut käytössä, niin suosittelen sellaisen pikaista asentamista ja tietokoneesi skannausta mahdollisen kiusantekijän varalta.

Lomanviettoa

Kesälomani alkaa olla puolessavälissä. En ole vielä tehnyt juuri mitään järkevää tai hyödyllistä kuluneen kahden viikon aikana. Olen vain pitänyt hauskaa, niin sanoakseni.

Metsästysseuran perinteiset ampumakisat menivät osaltani penkin alle. Ammuin huonosti sekä kiväärillä että haulikolla. Pitää siis lisätä harjoittelua, mikä toki on hauskaa. Ampumaradalla en muista koskaan viettäneeni huonoa päivää. Ellei tuota huonosti ampumista kisassa lasketa. Ikävämpi asia kuitenkin tuossa ampumakisassa oli kovin lämmin ja aurinkoinen päivä. Joku voisi tietysti kysyä mitä ikävää sellaisessa on, joten vastaan, vaikkei kiinnostaisikaan.

Olen jo aiemminkin kertonut taipumuksestani polttaa nahkani helposti. Niin kävi tälläkin kertaa. Kotiinpaluumatkalla aloin autossa ihmetellä pientä kirvelyä käsivarsissa ja kasvoissa. Sitten tulikin jo syy mieleen. Kotiin päästyäni olin jo lähes (keitetyn) ravunpunainen. Lippiskin oli unohtunut kotiin, joten päätä ei ollut mikään suojaamassa. Tosin hiusten lyhennyksestä oli jo kotvanen aikaa, joten lyhyehköt hiukset todennäköisesti suojasivat päälakea edes hieman. Tällä hetkellä taas hiukset ovat normaalimman pituiset, eli nyt voisi jo kaljukin palaa.

Joka tapauksessa viime sunnuntai-iltana ei oloni ollut kovinkaan pirteä. Nyt alkaa jo taas elämä hieman voittaa ja tässä voi taas ryhtyä etsimään uusia vastoinkäymisiä.

Tietokoneuudistuksia

Sain tässä taannoin päähäni uusia tietokonekalustomme.Rakas vaimoni oli jo pidempään valitellut koneensa aiheuttamia ongelmia, eivätkä ne minunkaan koneessani aivan tuntemattomia olleet. Surffaillessani tiedon loputtomalla valtavirralla, törmäsin nettihuutokaupassa olevaan tietokonepakettiin. Yritys myi käytettyä, nähtävästi leasing-palautuskonepakettia. Siitä siis huutelemaan ja aikani odoteltuani paketti saapui kotiin. Näin pienellä toimenpiteellä saatiin rakas vaimoni uuteen tietokoneaikaan. Kone on huomattavasti vanhaa hiljaisempi, nopeampi ja muutenkin tehokkaampi. Kaiken kruunaa entistä suurempi näyttö.

Oman koneeni uusimista jouduin miettimään hieman pidempään. Taas aikani netissä notkuttuani löysin erään Turkulaisen nörttikaupan sivuilla ilmoituksen käytetystä kannettavasta, joka hetken tutkailun jälkeen vaikutti tarkoituksiini sopivaksi. Pienehkö kiintolevy on ainoa miinuspuoli toistaiseksi tässä juuri käyttämässäni koneessani. Tällä yritän nyt korvata vanhan pöytäkoneeni ja edellisen kannettavan. Kokoa toki tällaisella tehokkaammalla kannettavalla on, ehkä raahattava olisi kannettavaa parempi luonnehdinta tällaiselle. Tällä kuitenkin yritän vähentää sitäkin ongelmaa, joka vanhan kannettavan kanssa oli. Tarvitsemani tiedostot olivat todennäköisesti toisessa koneessa, eihän niitä kukaan muista synkronoida.

Tulevaisuus näyttää miten tällainen vaihdos muuttaa elämääni, vai vaikuttaako se mitenkään. Ehkä ei. Ainakin toistaiseksi tämä kone on vaikuttanut vanhaa pöytäkonettani nopeammalta. Näppäintuntumakin vaikuttaa ihan kohtuulliselta, vaikka ei tietenkään aivan perinteistä erillistä näppäimistöä voitakaan.

Jatkan lomanviettoa positiivisin ajatuksin, vielä on puolet jäljellä.

Kiusantekoa

Toissailtana päätin käväistä katsomassa mitä kuuluu eräälle nettiprojektilleni. Joskus viime vuonna testailinWordPress-asennusta tälle samalle palvelimelle, jolla tämäkin blogi on. Tietenkin käytin hieman eri osoitetta ja naapurihakemistoa. Ajatuksenani oli vain tutkailla eri ohjelmapohjia. Unohdin pitkäksi aikaa tuon pikkuprojektini, mutta toissailtana siis päätin taas sitäkin tutkailla.

Kuinka ollakaan, sivu ei auennut. Tutkailin tilannetta hetkisen ja päätin yrittää admin-sivun kautta. Tässä vaiheessa ulkopuolisen silmin olisi ilmeeni varmaankin ollut näkemisen arvoinen. Sivu oli jokseenkin eksoottisen näköinen ja sen otsikon mukaan joku turkkilainen hakkeri oli ollut asialla.

Luonnollisesti otin yhteyttä webhotellipalveluni tukeen ja kyselin hieman lisävinkkiä ongelmaani. Sainkin nopeasti vastauksen, jonka perusteella poistin tuon kyseisen testiasennukseni. Ilmeisesti joku oli jollakin automaattihakusysteemillä käyttänyt olemassaolevaa tietoturva-aukkoa hyväkseen ja tehnyt hieman kiusaa.

Hieman ihmetyttää miksi joku haluaa tehdä tällaista kiusaa muille. Hieman paremmin ymmärrän erilaiset tietovarkaudet ja sen sellaiset. Niissä on sentään jonkinlainen motiivi takana. En tietenkään tarkoita, että hyväksyisin moisen toiminnan. En missään tapauksessa. Yleisesti ottaen vain taloudellinen, poliittinen tai sotilaallinen tms. hyöty luulisi olevan parempi inspiraattori, kuin tällaisen yksityisen ihmisen aikaansaannos. En keksi muuta selitystä tällaiselle, kuin jonkun lapsen tai muuten lapsellisen nörtin onnistumisen murtautumaan suojaamattomaan järjestelmään. Lieneekö tarkoituksena harjoitella vaativampia tehtäviä. Rikollista toimintaa joka tapauksessa.

Onneksi tällä kerralla ei suurempaa vahinkoa sattunut. Poistin vain tietoja, jotka todennäköisesti olisin muutenkin poistanut. Salasanat menivät luonnollisesti uusiksi ja hieman muutakin. Täytyy jatkossa seurailla näitä projekteja hieman tarkemmin, jos vaikka onnistuisin paremmin moiset yritykset estämään.

Yleensäkin minun on vaikeaa ymmärtää lisääntyvää ilkivaltaa. Jos jossain päin Suomea jää auto tien varteen, niin yhden illan se ehkä saa olla rauhassa. Toisen illan tai yön aikana siitä todennäköisesti on jo joku lasi rikottu. Viikon sisään siinä ei ole enää yhtään ehjää lasia, renkaat on varastettu ja loppu ehkä poltettu tai ainakin yritetty polttaa. Muutenkin kaikki julkisesti esillä oleva joko rikotaan tai sitä yritetään tai ainakin töhritään. Mikähän siinä mahtaa olla? Onko vapaa kasvatus mennyt jo niin pitkälle, ettei kotona enää anneta mitään rajoja. Tai jos annetaan niin niitä ei valvota. Minusta on huolestuttavaa, jos kasvatuksen ainoat rajat löytyvät lakikirjasta. Sellainen ei lupaa hyvää tulevaisuutta, kenellekään.

Tilannetiedotus

Nyt aion kirjoittaa muutaman viimepäivän tapahtumista, joilla ei tosin ole maailmanlaajuista merkitystä. Tuskin edes maanlaajuista. Omassa mikrokosmoksessani ne tosin ovat olleet ajankäyttöä lähes parhaimmillaan.

Lauantaina vietin päivän metsässä. Meillä oli vielä naapuriseuran kanssa yhteisjahti. Eräs ajomies pääsi näkemään hirven, mutta kukaan ei saanut ammutuksi mitään. Itse näin passissa seistessäni vain pari peuraa. Ajomiehenä näin jäniksen. Hetken aikaa seurailin myös ilveksen jälkiä, kun ne sattuivat ajomme suuntaan kulkemaan. Jahdin päätyttyä menin vielä peurapassiin. Koeajoin valmistamaani kyttäysjakkaraa. (Sain kaverilta hyvän puolivalmisteen, jonka sitten viimeistelin.) Jakkaralla istutaan parin metrin korkeudessa puuta vasten. Hyvin tuntui toimivan, vaikken peuroista nähnyt vilahdustakaan. Kelillä saattoi olla vaikutusta. Syksyn ensimmäisiä pakkasia ja lumi vasta satanut. Jotkut sanovat etteivät peurat tahdo sellaisella ilmalla paljon liikuskella. Jossain päin kuitenkin kuului laukaus tai pari, joten ehkä joku muu pääsi peuran kanssa lähikontaktiin. Sellaista on metsästys, joskus tulee saalista toisinaan taas ei.

Sunnuntain vietin hyödyllisesti. Nukuin lähes koko päivän. Oli ilmeisesti hieman kertynyttä univelkaa. Olisi ollut mahdollista lähteä myös hirvimetsälle, mutta tällä kertaa jäi väliin.

Maanantaina oli vapaapäivä. Vietin sen hyödyllisesti nukkumalla puoleen päivään. Ilmeisesti oli vieläkin univelkaa. Herättyäni lähdimme rakkaan vaimoni kanssa käymään Raisiossa Myllyssä ostoksilla. Palattuamme totesin lunta olevan pihassa niin paljon, että auton pohja oli jättänyt jäljet ajoreitille. Siispä kola käteen ja ulos heilumaan. Pari tuntia vietinkin taas rattoisasti lunta lykkiessä. Joku joskus kysyi, miksen ole pyytänyt jotakuta lähistön traktorin omistajaa apuun lumen siirtämisessä. Minulla on yleensä vastaus valmiina. Kuntoni ei parane, jos katselen keittiön ikkunasta pullaa mussuttaen, kun piha puhdistuu. Otan siis lumityöt kuntoilun kannalta. Hyvin siinä hiki tuleekin, varsinkin kun lumi on niin kosteaa kuin se taas oli.

Tänään tiistaina olin taas töissä, ei siitä sen enempää. Kotiin päästyäni rakas vaimoni oli valmistanut ruokaa, varsin maistuvaa kuten yleensä. Aterioinnin jälkeen siirryin taas puutöiden ihmeelliseen maailmaan. Tänään höyläsin hieman koivulautaa ja liimasin ne levyksi. Tarkoituksena olisi valmistaa siitä hirvensarville taustalevy. Katsotaan mitä siitä sitten lopulta tulee. Saatuani levyn liimaukseen teroitin muutamia taltoistani koulun hyvälläTormek-tahkolla. Sen jälkeen jatkoin talttalaatikkoni viimeistelyä. Siis sen josta taisin viikko sitten kirjoittaakin. Tekemäni taustalevyn puu on muuten samaa koivua, kuin tuo laatikko. Tai siis samanlaista alkuperää, en voi olla varma onko puu sama. Siis lapsuudenkodin maisemista. Puu on siis kasvanut vain muutaman kilometrin päässä hirven kohtaloksi koituneesta metsästä.

Puutöistä kotiuduttuani avasin tietokoneeni ja lopun voitte ehkä arvatakin.

Lomailua

Näin kesälomalla on pitkä tovi vierähtänyt edellisestä kirjoittamisesta tänne. Ensimmäinen viikko on takana ja toinen jo pitkällä. En siltikään ole saanut aikaiseksi kaikkea sitä mitä piti ensimmäisellä lomaviikolla saada tehdyksi. Ensimmäinen viikko kului mukavasti  univelan kuittausyrityksessä. Yritys siksi, että jostain syystä jälleen kerran tulee valvottua myöhään. Sitten tulee nukuttua vielä myöhempään, eikä se ainakaan helpota aikaansaamisia.

Sain sentään vaihdettua kannettavan tietokoneeni. Vanhan kunnon IBM:n näytöstä katosi taustavalo, joten se ei enää ollut kovinkaan kätevä matkakumppani. Sain vaihdettua sen toiseen käytettyyn koneeseen kohtuullisella välirahalla. Vaikka en saanutkaan IBM:n koneista huonoa vaikutelmaa, niin silti merkki vaihtui. Nyt pöydällä makoilee Toshiban tekele, saa nähdä palveleeko se yhtä pitkään kuin tuo edellinen koneeni, toivottavasti.

Muuten olen lomaa tähän mennessä viettänyt shoppaillen, grillaten ja autotallissa. Autotallissa vallitsee suuri kaaos, jota olen pyrkinyt vähentämään. Suurin ongelma siellä tuntuu olevan säilytyshyllyjen vähyys. Kun tavaroille ei ole määrättyä sijoituspaikkaa, niin ne tuppaavat joutumaan minne sattuu. Sitten niitä ei löydy kun tarvittaisiin. Sen lisäksi näyttää kertyneen aivan turhaakin, jopa käyttökelvotonta kamaa, joten edessä on vielä reissu tai pari kaatopaikalle.

Pikku hiljaa…

Olin tänään ensimmäistä päivää töissä pariksi viikoksi venähtäneen sairausloman päätteeksi. Vielä silloin tällöin jouduin vaihtamaan asentoa työtuolilla istuessa. Lääkäri sanoi perjantaina, että saattaa kestää parikin viikkoa ennen kuin tuollaisen kiusan jälkeen imusolmuke rauhoittuu täysin. Turvotuksesta on jäljellä pieni patti, joka toivottavasti tuosta vielä tokenee. Positiivista on lääkekuurin loppuunsaaminen ja kivun poistuminen sekä röntgenlääkärin lausunto, ettei siellä mitään suurempaa kiusaa ole näkyvissä.

Sairastaessa ei tullut mieleenkään ryhtyä vaihtamaan autoihin kesärenkaita, vaikka jo västäräkit ja jossain päin Suomea pääskysetkin osoittavat kevään olevan pitkällä. Tänään siis otin härkää sarvista ja vuorotellen ajoin autot talliin tuota puolivuosittaista rupeamaa varten. Nyt on sitten sekin homma tehtynä.

Eilen netissä surffaillessani löysin kiintoisan tietokonepelin. Latasin demoversion pelistä nimeltä Deer Hunter 2005 Season. Tällaiselle metsästysuraansa aloittelevalle peuran kyttääjälle on ihan mukavaa vaihtelua lähteä virtuaalipeuraa jahtaamaan. Tosin kokeilu lipsahti hieman pitkäksi, kuten minulle niin usein käy tietokoneen ääressä. Tuo peli  vaikutti grafiikaltaan yllättävän realistiselta. Aloittaessani helposta tasosta pääsin kyllä melko lähelle ennen peurojen pakenemista. Voi olla, että vaikeustasoa nostamalla alkaa käyttäytyminenkin herkistyä. Pitää jossain vaiheessa kokeilla alkavatko ne pomppiakin oikean peuran tavoin, vai juoksevatko pienin loikin, kuten eilisessä testissäni. Oikean peuran ampuminen vauhtiin ei onnistu yhtä helposti kuin noiden virtuaaliotusten. Kyllä se oikeasti niin korkeita pomppuja ottaa välillä.

Ammuttuani kolme oliota, jotka näytönohjain muodosti erehdyttävästi peurannäköisiksi, en voinut enää itseäni hillitä. Nälkähän siinä tuli virtuaalimetsässä tallustellessa. Oli siis pakko kaivaa pakastimesta ihan oikea peuranpaisti, josta sitten syntyikin taas kerran maistuva käriste. Ja jälleen tuli todettua, että kyllä se peura on niin hyvää, että kannattaa vaikka hetken aikaa palella kyttäyskopissa. Viime kauden kyttäykseni eivät kylläkään paljoa paleltaneet. Tammikuussa ammuin yhden peuran vihertävälle pellolle. Niin että sellainen talvi tällä kertaa. Nähtäväksi jää millaiseksi ensi syksy ja talvi muodostuvat.

Mutta ensin kyllä tulee kesä (toivottavasti) ja kaikkea kivaa, kuten hyttyset, kärpäset ja paarmat.

Varmuuskopio – tietokonemaailman ihmeellisyys

Eilistä kirjoitustani tallentaessa koko sivustoni meni jumiin. Hetken aikaa hämmästelin tapahtunutta ja sitten alkoi hirvittää, josko kaikki kirjoitukseni joutuivat bittien taivaaseen. Taas olisi tullut hukattua aikaa joutavia joristessa, eikä sitä edes olisi saanut tänne nähtäville. Tulin heti siinä vaiheessa ajatelleeksi varmuuskopioita. Otin siis yhteyttä webhotellin henkilökuntaan ja sain kysyttyä varmistuksen olemassaolon. Ongelma ratkaistiin ja ystävällinen asiakaspalvelija sai korjatuksi tietokantani. Jopa tuo eilinen jaaritukseni oli kuin olikin tarttunut sinne ongelmakenttään ja on siis nyt täällä kenen tahansa hämmästeltävänä. Jos siis joku tänne sattuisi eksymään.

Minulle, kuten varmasti suurimmalle osalle muistakin, varmuuskopio tulee mieleen vasta kun jokin ongelma ilmenee. Vaikka tiedänkin kuinka tärkeää varmuuskopion olemassaolo on, en vaivaudu sellaista tekemään. Joko asiaa ei tule ajatelleeksi tai sitten ei vaan huvita. Kaiken lisäksi pidän itseäni kokeneena tietokoneen käyttäjänä.

Toinen usein unohtuva asia, ainakin itseltäni, on välitallennus. Monta kertaa olen kirjoittanut pitkän tarinan ja sitten tapahtuu jotain, vaikka pienen pieni sähkökatko, ja hups – teksti katosi. Eikä harmita yhtään. Seuraava teksti onkin sitten siihen ensimmäiseen loisteliaasti hiottuun ja viritettyyn verrattuna hätäisesti kokoonkursittu, lähestulkoon välttävä yritys. Sellainen jonka hädin tuskin uskaltaa omakseen tunnustaa.

Bittien taivaasta ei ole paluuta, ainakaan ilman varmuuskopiota.

Tieto on valtaa…

Tieto voi olla valtaa, mutta tietoverkko on ihmiskunnan vitsaus. Ainakin silloin kun se ei toimi. Vietin tässä useamman tunnin miettien ja kokeillen, mikä osa verkostamme aiheuttaa laajakaistayhteyden hidastelua. Lopulta päädyin siihen, että langattoman verkon tukiasema vetelee viimeisiään. Koska sama purkki toimii myös yleishyödyllisenä palomuurina ja sisäverkon ohjaajana, ei ole ihme ettei tieto kulje tietokoneesta toiseen. Ja mikä pahinta, tulostaa ei voi. Verkkotulostin kun toimii vain verkon kautta.

Analyysin päätteeksi suoritin koko joukon ohikytkentöjä, jotta työhuoneessamme päästään taas normaaliin päiväjärjestykseen. Eli siis surffaataan maailman suurimmassa tietoverkossa ja tuhlataan paperia ja tulostimen väriä. Kotirauhan säilymiseksi toki on joitakin uhrauksiakin tehtävä. Tulostimen, tuon tietoa paperille syytävän ihmelaitoksen, katsoin parhaaksi kytkeä rakkaan vaimoni koneeseen.

Toisen vanhan sanonnan mukaan tieto lisää tuskaa. Niin myös tässäkin tapauksessa. Taas täytyy raottaa rahahanaa uuden purkin hankkimiseen. Muuten tulee sanomista ympäri huonetta kulkevista tilapäisesti reititetyistä verkkojohdoista.