Eilistä kirjoitustani tallentaessa koko sivustoni meni jumiin. Hetken aikaa hämmästelin tapahtunutta ja sitten alkoi hirvittää, josko kaikki kirjoitukseni joutuivat bittien taivaaseen. Taas olisi tullut hukattua aikaa joutavia joristessa, eikä sitä edes olisi saanut tänne nähtäville. Tulin heti siinä vaiheessa ajatelleeksi varmuuskopioita. Otin siis yhteyttä webhotellin henkilökuntaan ja sain kysyttyä varmistuksen olemassaolon. Ongelma ratkaistiin ja ystävällinen asiakaspalvelija sai korjatuksi tietokantani. Jopa tuo eilinen jaaritukseni oli kuin olikin tarttunut sinne ongelmakenttään ja on siis nyt täällä kenen tahansa hämmästeltävänä. Jos siis joku tänne sattuisi eksymään.
Minulle, kuten varmasti suurimmalle osalle muistakin, varmuuskopio tulee mieleen vasta kun jokin ongelma ilmenee. Vaikka tiedänkin kuinka tärkeää varmuuskopion olemassaolo on, en vaivaudu sellaista tekemään. Joko asiaa ei tule ajatelleeksi tai sitten ei vaan huvita. Kaiken lisäksi pidän itseäni kokeneena tietokoneen käyttäjänä.
Toinen usein unohtuva asia, ainakin itseltäni, on välitallennus. Monta kertaa olen kirjoittanut pitkän tarinan ja sitten tapahtuu jotain, vaikka pienen pieni sähkökatko, ja hups – teksti katosi. Eikä harmita yhtään. Seuraava teksti onkin sitten siihen ensimmäiseen loisteliaasti hiottuun ja viritettyyn verrattuna hätäisesti kokoonkursittu, lähestulkoon välttävä yritys. Sellainen jonka hädin tuskin uskaltaa omakseen tunnustaa.
Bittien taivaasta ei ole paluuta, ainakaan ilman varmuuskopiota.