Historiasta, ja vähän muustakin

Luin hiljattain Conn Igguldenin kirjoittaman kirjasarjan Keisari, joka kertoo Gaius Julius Caesarin tarinaa. Kirjasarja on hyvin kirjoitettu enkä ajoittain olisi malttanut laskea sitä käsistäni. Tapahtumat vyöryivät neljästä tiiliskiven kokoisesta kirjasta tajuntaani. Rooman valtakunnan mahti ja etenkin hallitsevan luokan ongelmat tulevat hienosti kuvattuna mieleen, kuten yleensäkin hyvin kirjoitetussa kirjassa.

Hallitsevana teemana on siis Caesarin elämä, jota seurataan pääsääntöisesti historiankirjoista tuttua reittiä. Aluksi Roomassa ja lähiseuduilla hämmästellään lapsuusaikoja, joista tosin ei liene kovinkaan tarkkoja tietoja historiankirjoituksissa. Roomasta merirosvojen vangiksi, sittemmin Hispanian kautta Galliaan. Sieltä kuuluisan Rubikon-joen yli kohti sisällissotaa ja suurta kunniaa ja diktaattorin oikeuksia. Lopuksi karu loppu maaliskuun iduksena ”puukotuksen” uhrina senaattoreiden ryhtyessä tikareilla kutittelemaan.

Hetkittäin piti muistuttaa itseään siitä tosiseikasta, että kyseessä on kuitenkin vain fiktiivinen teos, jossa esiintyy historiankirjoista tuttuja nimiä ja paikkoja. Kirjailija itse kertoo loppusanoissaan valinneensa tiettyjä asioita ja jättäneensä joitain pois. Taiteellisen vapauden nimissä hän on myös kehittänyt koko joukon tarinaa tukevia henkilöitä.

Tästä äidyin pohtimaan historiaa yleensä. Kuka määrittää historian? Miten voimme tietää ovatko historiankirjoista lukemamme asiat todella tapahtuneet niin kuin ne on kirjoitettu? Vai onko lukemissamme kirjoituksissa yhtä paljon asiavirheitä, kuin nykyisissä sanomalehdissä?

Yleensä sanotaan historian seuraavan voittajan miekkaa. Näin varmasti onkin. Uskaltaisiko joku sveebi väittää roomalaista barbaariksi, jollaiseksi Caesar itse kuvailee tätä  Germaniassa asunutta kansaa Gallian sodasta kertovassa teoksessaan. Meillä ei ole tuosta sodasta säilynyt vastapuolen näkemystä. Ainoastaan sotapäällikön itsensä kertomus, jota ei varmaankaan ole höystetty pienillä viilauksilla tyyliin: meitä oli vain kohortti (legioona) vastustajan tuhat(sata)päistä barbaarilaumaa vastassa. Eiväthän kalamiehetkään koskaan liioittele saalistaan, vai kuinka? Tosin tuon Gallian sodasta kertovan kirjan suomennoksen esipuheessa todetaan Caesarin olleen melko objektiivinen kertomuksessaan. Mene ja tiedä.

Sivistyksen levittäminen barbaareille on usein ollut historiassa selityksenä valtakuntien laajentumispyrkimyksille. Ei kai kukaan tosissaan ensimmäisenä sano tulleensa vain veroja naapurilta keräämään. Sivistyksen saaminen on sentään paljon ylevämpää, vaikka siitä pitäisi vähän maksaakin.


Eilen sovintosunnuntaina alkoi suuri paasto. Nyt siis kaikki kunnon kristityt rauhoittuvat ja hiljentyvät paaston merkeissä. Vähemmän kunnolliset eivät noudata paastosääntöjä, mutta potevat siitä syyllisyyttä. Täysin paatuneet eivät noudata paastosääntöjä ja vielä vähemmän muistelevat syntejään. Pitänee luokitella itsensä ennen pääsiäistä.

Vastaa