Joskus on ilahduttavaa huomata, miten vähän sitä itse asiassa tietää. Olin siis taas Porissa tutustumassa niihin riivattuihin matriiseihin. Jos viimeksi kuvittelin olevani ulkona aiheesta, niin olin väärässä. Nyt tuntui siltä, ettei näitä ole tarkoitettu ihmisille ollenkaan. Kyllä helpottaa, jos pääsen kurssista läpi.
Pitkillä ajomatkoilla on aikaa ajatella. Yleensä ajatukseni seilaavat siellä ja täällä, joskus jopa itse ajamisessakin. Viime aikoina Poriin matkatessani olen jostain syystä ajatellut matemaattisia. Kotia kohti kulkiessani ajatukset usein viivähtävät juuri päättyneessä harjoituskokeessa. Jostain kumman syystä tuollaisessa kokeessa ajatukset aukeavat joko aivan viime minuuteilla tai sitten, kuten tänään, kokeen päätyttyä autolle kävellessä. Yleensä tuo ajatusteni aukeaminen merkitsee syvää tuntemusta siitä, miten päin mäntyä sitä taas tuli niitä asioita paperille kirjoitettua. Ilmeisesti jossain koetilan ympäristössä vaanii jokin musta aukko, joka imee opiskelijaraukan hyvät ajatukset jättäen jälkeen vain sellaisen tyhjän tunteen, ettei tiedä mistään mitään. (Vai pitäisiköhän vain laskea enemmän)
Tänään on ystävänpäivä (melkein siis voi jo sanoa, että oli). Kuten niin moni muu, tämäkin päivä on Suomessa kaupallisesti tuotteistettu. Harva ystävänpäiväkortin tai muun viestin lähettäjä tai saaja muistelee pyhää Valentinusta, joka tänä päivänä vuonna 269 koki marttyyrikuoleman. Katolinen maailma pitää Valentinusta rakastavaisten suojeluspyhimyksenä.
Kaupallista tai ei – Hyvää ystävänpäivää kaikille ystävilleni!