Kylläpä aika rientää. Ei uskoisi, että on jo kaksi viikkoa siitä, kun viimeksi tänne kirjoitin. Tässä välillä on tapahtunut taas paljonkin, mutta en ole saanut aikaiseksi juuri mitään. Paitsi tietysti töissä.
Viime viikonloppuna vietin kotvan aikaa ampumaradalla, pitkästä aikaa. Lauantaina pari kierrosta savikiekkoja haulikolla ja sunnuntaina oli metsästysseuran kisat. Lauantain haulikkoammuntaan lähtö tapahtui niin ex tempore, että kunnolliset varusteetkin jäivät kotiin. Mukavasti sainkin siis olkapääni kipeäksi jo lauantaina. Hyvät lähtökohdat ampumakilpailua varten siis.
Sunnuntain kisat alkoivat kivääriammunnalla. Seuramme radalla ei valitettavasti ole mahdollisuutta ampua liikkuvaan maalin, joten kisa ammuttiin paikallaan olevaan hirvitauluun, pystystä 5+5 laukausta. Minulla on tuo pystystä ampumisen harjoittelu jäänyt vähiin, mutta onnistuin pääsemään jaetulle kolmannelle sijalle. Koska ampumakisassa haetaan järjestys, niin ammuimme uusintakierroksen kolmannesta sijasta. Kipeä olkapää ja harjoituksen puute, ja ehkä hieman jännityskin vaikutti, joten hävisin tuon uusintakierroksen reippaasti. Jäin siis neljänneksi. En kuitenkaan vaivu epätoivoissani tekosyitä keksimään, syytän tuloksesta vain itseäni.
Edellisen päivän haulikkoammunta ja 20 kiväärin patruunaa tuntuivat olkapäässä selkeästi, joten seuraavaksi ammuttu 25 laukauksen metsästyshaulikkokisa ei etukäteen tuntunut hyvältä ajatukselta. Sotilas ei kuitenkaan ampumista valita, joten rohkeasti kisaan mukaan. En ole vielä päässyt sinuiksi haulikkoammuntaan, joten olin tavattoman hämmästynyt päästessäni sarjani kakkoseksi. Olisi mielenkiintoista tietää olisiko toisenlaiset supistukset haulikossa vaikuttaneet tulokseeni, sillä metsästyshaulikkoni ei varsinaisesti sovellu tähän lajiin. Yleinen suositus lienee vähäisen supistuksen käyttö, kun taas minulla on tiukimmat mahdolliset supistukset. Pitää siis osua oikeasti kohdalle, jotta kiekko hajoaa.
Muuten olen aikaani kuluttanut lähinnä joutenololla ja mietiskelemällä turhanpäiväisiä asioita sekä olkapäätä parannellen. Mustelma alkaa jo hieman muuttaa väriään. Ensi viikon olen taas lomalla. Toivon löytäväni itseni keskiviikkona puolen päivän aikaan jostain päin Suomea haulikko kädessä. Ja sorsa mielessä. Katsotaan miten käy tänä vuonna, viime vuonna sorsat osoittautuivat ovelammiksi.
Tässä vielä kuva viimesyksyisestä metsästysmuistostani. Lokakuussa sain saaliikseni ensimmäistä kertaa sarvipäisen otuksen. Nuori valkohäntäpeurapukki oli kasvatellut tällaisia pieniä tappeja. Ja nyt ne siis päätyvät seinällemme. Ei mitkään trofeemetsästäjän mitalisarvet, mutta kuitenkin ensimmäiseni.
Muutenkin metsästän lähinnä lihan vuoksi. Peura on tavattoman hyvää.
Toinen metsästysmuistoni on ensimmäisen saaliini nahka. Valkohäntäpeura sekin.