Juuri äsken käväisin katsomassa, joko grilli olisi valmis ottamaan lämmitettäväkseen peurafileen. Kuinka ollakaan, kaasu oli päässyt loppumaan ja grilli oli siis kylmänä. Onneksi varastossa oli toinen pullo. Pikainen vaihto ja laavakivet uudelleen hehkumaan.

Aloitin grillikauden jokunen päivä sitten grillaamalla peuramakkaraa. Eilen jatkoin hirvipaistilla ja tänään on tarkoitus valmistaa peuran filettä. Grillaaminen on mukavaa hommaa, paitsi sateella. Vaikka jotkut mainostavatkin, että aina on sopiva sää grillaamiseen. Myös lopputulos on yleensä ollut varsin maistuvaa, ellei paistos pääse kärähtämään liiaksi. Siinä mielessä kaasugrilli on varsin oiva kapine. Aikanaan hiiligrillillä touhutessa yleensä ruoka joko jäi raa’aksi tai sitten pintaan muodostui hiilikerrostuma. (Siitäköhän se on nimensä saanut)

Eilen hirveä syödessäni tuli taas mieleen, että on se kaiken sen palelun ja metsässä ravaamisen arvoista. On se vaan hyvää. Vaikka odotukseni tämän päiväiselle peura-aterialle ovat vieläkin korkeammalla. Itse nimittäin pidän peurasta hirveä enemmän.

Nyt pitänee lähteä katsomaan, joko se grilli on taas lämmennyt riittävästi.