Hieman toista viikkoa kestänyt kesäflunssa ja sitä seurannut keuhkoputkentulehdus alkaa helpottaa. Vielä nenä vuotaa ja yskä hieman vaivaa, mutta muuten voin jo paremmin. Sairauslomani päättyi kylläkin jo alkuviikosta, joten olen jo tiistaista alkaen käynyt töissäkin. En ole silti iltaisin jaksanut kirjoitella tänne. (Tai sitten vaan laiskuuttani en ole sitä tehnyt, valitse itse.)
Sen verran tuo sairastelu verotti voimiani, etten sairastaessa jaksanut juurikaan edes lukea. Eikä edes mihinkään ajattelua vaativaan tehnyt mieli tarttua. Niinpä sain luettua vain Agatha Christien Poirot-tarinan Norsun muisti. Sen kaltaiset kirjat ovat sopivaa sairasvuodetavaraa. Ne ovat lyhyitä, eikä juurikaan tarvitse aivojaan muutenkaan rasittaa. Yksinkertaista yksinkertaiselle, tai jotain sinne päin, viihdyttäviä kylläkin.
Auto-ongelmia
Autovanhukseni ei kelvannut katsastusmiehelle käväistessäni juhannuksen jälkeen sitä näyttämässä. Takajouset ja -iskarit kuulemma piti vaihtaa. Sehän on helppo juttu, ajattelin, ja ryhdyin vaihtotyöhön. Autotallini on edelleen sellaisessa kuosissa, ettei sinne autoa mahdu, saati sille mitään tekemään. Kauniina kesäiltana (n. +20ºC) nostin auton pukeille pihalla ja työkalut kädessä sukelsin sinne alle. (Tämä siis hieman ennen sairastumistani. En kylläkään usko sairauteni johtuneen autoremontistani, mutta se mahdollisesti pahensi tilannetta, en osaa sanoa.)
Kaikki sujuikin aivan mallikkaasti aina siihen saakka, kunnes sain ensimmäisen jousen käteeni. Samalla nykäisyllä jäi käteen myös jousta yläpäässä paikallaan pitävä lautanen. Ruoste oli päässyt sinne väliin kiusaa tekemään ja poistanut tarpeellisen kiinnipitävän voiman. Ensimmäinen asia, joka mieleeni tuli, oli jonkinasteinen helpotus: olipa hyvä ettei tämä sattunut tien päällä. Voisipa olla varsin erityinen tunne, jos jousi putoaisi kesken matkanteon jossain sopivassa pompussa. Päätin kuitenkin jatkaa vaihtotyötäni ja miettiä tämän ongelman edellyttäviä isompia korjaustoimia myöhemmin. Asetin autolleni kuitenkin aivan itse ajokiellon tämän pikkuvian vuoksi, olenhan hieman pelkuri.
Sairastumiseni hieman viivästytti autoni korjaukseen tähtääviä toimia. Vasta tänään sain auton toimitetuksi korjaamolle, jossa toivottavasti saavat hitsailtua osat takaisin paikoilleen. Toivon mukaan saan auton takaisin pikapuoliin, jottarakas vaimoni saa taas oman autovanhuksensa omaan käyttöönsä. Minä kun olen sen toistaiseksi sosialisoinut työmatka-ajoihini.