Rakas (netti)päiväkirja,

en ole ollut sinuun yhteydessä vähään aikaan. Suurimpana syynä tähän laiminlyöntiin on ollut henkinen laiskuuteni. Tiedän kyllä sinun seuraavan kateellisena rakkaan vaimoni sivua tuossa vieressä, jonne kirjoitetaan lähes päivittäin. Nyt on kuitenkin niin, että meistä kahdesta tuo mainittu rakas vaimoni on huomattavasti aikaansaavampi. (Ja paljon nopeampi kirjoittaja kaiken lisäksi.) Pyrin kuitenkin parantamaan tapani ja yritän kirjoittaa useammin. Ja hauskemmin, jos se vaikka minulta onnistuisi. Pitempiä juttuja en ehkä jaksa kirjoittaa, joten joudut tyytymään siihen mitä saat.

Edellisen kirjoitukseni jälkeen on tapahtunut vaikka mitä, kaikkea en edes aio kertoa. Opiskelut kuitenkin alkavat olla kevään osalta loppusuoralla. Pari tenttiä ja yksi harjoitustyö pitäisi kyllä vielä kestää ennen kuin tästä kesälaitumille pääsen. Toki kesällä on edessä yksi kurssi ja seminaarityön tekeminen, mutta toivottavasti kesä on pitkä, jotta johonkin muuhunkin aikaa riittäisi.

Kevät ainakin tuntuisi olevan jo pitkällä. On kovin mukavaa seurata luonnon muuttumista vihreäksi. Vappuna leikkasin nurmikon ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja nyt se näyttää kaipaavan jo uutta käsittelyä. Puihin ja pensaisiin ilmestyneet lehdet näyttävät kasvavan silmissä. Täytyy toivoa, ettei ilma enää viilene liiaksi. Saattaisi olla hyvään vauhtiin päässyt kasvu vaarassa.

Nyt lopetan tällä kertaa tähän. Ehkä sitten taas seuraavalla kerralla lisää.