Rakas vaimoni ja minä osallistuimme Raision työväenopiston ikonimaalauskurssille tällä viikolla. Työpäivieni jälkeen huristelin suoraan Raisioon kuvataidekoululle. Klo 17.00 – 21.30 oli ohjelman mukaiset työskentelyajat kurssilla. Tänään kurssin viimeisenä päivänä työskentely alkoi jo aamupäivällä klo 10.
Mielenkiintoinen kokemus kaiken kaikkiaan. Ikonia maalatessa taas huomasin, miten paljon maailmassa on asioita, joista en tiedä mitään. Olin toki kuullut juttua ikonien maalaamisestakin, mutta uskoisin jatkossa kuitenkin katsovani ikoneita aivan uusin silmin. Varsinkin käsinmaalattuja.
Aivan alusta ikonia ei tarvinnut aloittaa, sillä puu, jolle kuva tehtiin oli jo valmiiksi pohjustettu. Aiheeksi ensimmäiselle ikonille valitsin nimeeni liittyvän pyhän, pappismarttyyri Januariuksen. Tämä Beneventon piispa kohtasi marttyyrikuoleman n. vuonna 305. Perinteisesti ikoni maalataan jonkin aikaisemman ikonin mukaan. Omaa pyhääni etsiessä tuli vastaan suuri ongelma, vaikka internet onkin täynnä kaikenlaisia ikonikuvia, niin omaani en tahtonut löytää. Lopulta löysin yhden kuvan, joka kuitenkin on melko pieni. Opettajan, ikonografi Mari Zabyshnyin, ystävällisellä opastuksella hahmotelma kuitenkin syntyi.
Vaikka olen kaikenlaisia juttuja maalaillut, niin tähän perinteiseen munatemperamenetelmään en ollut aiemmin tutustunut. Nyt siis tuli sekin tutuksi. Kananmunan keltuaista ja kuivaa valkoviiniä sekoittamalla saatiin aikaiseksi neste, johon sekoitetaan väripigmenttiä. Mielenkiintoista, mutta ei aina ihan selvää, miten jokin väri sekoitetaan. Ensikertalaiselle opettaja kertoi käytettävät pigmentit, joista lähdettiin liikkeelle. Mielenkiintoista on se, että ikoniin tummat värit maalataan ensin ja niitä vaalennetaan halutuista kohdista.
Ikonien maalamisessa tuntuu olevan paljon sääntöjä. Jopa värit merkitsevät aina jotain. Vain muutamassa kohdassa opettajamme sanoi, että tuon paikan värin saat päättää itse. Aluksi tuntui aivan kummalliselta esimerkiksi maalata kasvot, hiukset ja parta aivan tummanvihertäväksi (opin tätä väriä kutsumaan sankiriksi). Lopulta kuitenkin tuosta tummasta alueesta löytyi kuin löytyikin kasvonpiirteet ja muut peitetyt kohdat. Vasta parin päivän jälkeen huomasin siveltimestä löytyvän muitakin käyttötapoja kuin leveän viivan vetämisen.
Aika kului maalatessa kuin siivillä, mutta niin vain kävi, että tänään opettaja totesi: siinä se on. Itse hieman hämmästyneenä tutkin maalaamaani kuvaa ja huomasin maalanneeni ensimmäisen ikonini. Vasta kotona lopullisesti tulin siihen lopputulokseen, että kyllä kai se valmis on. Parantamisen varaa toki aina löytyy, mutta olen silti tyytyväinen aikaansaannokseeni. Ehkä sitten ensi kerralla vielä parempi.
Tässä kodin hämäryydessä otettu kuva aikaansaanoksestani. Kuva on vielä mattapintainen, mutta muutaman viikon päästä se saa pellavaöljykäsittelyn, jonka jälkeen kuulemma värit nousevat paremmin esille. Lisäksi ikoni saa kiiltoa ja kestävyyttä. Nyt kiiltää vain sädekehän kultaus.
