Onpas vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Vaihdoin webhotellia, joten tämäkin sivusto tuli siirrettyä uudelle alustalle. Siitäpä virisi ajatus taas kerran avautua täälläkin. Tai ainakin jaaritella jotain olemattomia.

Edellisen postauksen jälkeen on asuinpaikka vaihtunut. Omakotitalo Mynämäellä vaihtui omakotitaloon Tuusulassa. Santahaminan saarella asuminen jäi lopulta muutamaan kuukauteen. Työmatka lyheni, mikä ei välttämättä ole kovin tyypillistä pääkaupunkiseudulla.

Viimeksi kirjoittaessani Santahaminassa satoi, joten ajattelin jatkaa sadeteemalla. Tänään ei sada, mutta pihalla on lunta ihan omiksi tarpeiksi. Tai vaikka muillekin jaettavaksi. Enimmillään tuossa Helsinki-Vantaan lentokentällä on virallinen lumimäärä ollut 67 cm tänä talvena. Meilläkin pihassa varmaan samaa luokkaa. Lumitöitä olen päässyt tekemään. Lumilinko on täälläkin osoittautunut erinomaiseksi apuvälineeksi. Onneksi on pihassa tilaa heittää lunta. Kolalla tuon pihan puhtaana pitäminen olisi pitkällinen ja hikoiluttava operaatio. En kuitenkaan valita, kyllähän talvella saa lunta olla.

Karvakamuosastollakin on muutoksia tapahtunut. Nuppu ja Laku ovat siirtyneet sateenkaarisillan toiselle puolelle jo aikaa sitten. Hippu täytti vuodenvaihteessa 12 vuotta ja selvisi pari vuotta sitten kohtutulehduksestakin. Tällä hetkellä meillä on pirteä seniori. Juniorikoiran paikan otti jokunen vuosi sitten venäjältä kotoisin oleva rescuetapaus Bruno. Tämä vilkastus täyttää kohta 6. Bruno on Lakua pienempi, säkäkorkeus noin 67 cm. Eli sopivassa kohdassa lumeen täällä upotessaan näkyisi vain pää ja varmaan hännänpää.

Muuten elämä kulkee raiteillaan. Kello raksuttaa vääjäämättömästi ja ikää kertyy. Aika on selvästi suhteellista, kun aina vaan tuntuu kiihtyvän sen kuluminen. Saa nähdä kuinka pitkä on seuraava kirjoitustaukoni, joten seuraavaan kertaan.