Ei se loppu tullutkaan!

Monta päivää on taas vierähtänyt edellisestä kirjoituskerrastani. Olen tässä välillä touhunnut vähän kaikenlaista niin sisällä kuin ulkonakin. Opiskelurintamalla on taas hieman hiljaisempaa, kerran viikossa pitäisi käydä kesäkurssin luennoilla kirjanpitoa ihmettelemässä. Eikä sitten muuta. Seminaarityön kimppuun pitäisi karata pikapuoliin, mutta ihan vielä en jaksa. Kyllä senkin aika vielä tulee. Kunhan vain onnistun ottamaan itseäni niskasta kiinni ennen syyskuun alkua.

Pihalla olen myös touhunnut, eikä sekään työsarka vielä ole kokonaan loppuunkäsitelty. Vielä on paljon tekemistä. Olen myös koettanut kerätä rohkeutta hyökätäkseni autotallin sekasortoa vastaan. Korsi joka katkaisi kamelin selän oli tällä kertaa tarve saada eräs työkalu käyttöön. Eihän sieltä kaaoksesta mitään löydä, hyvä kun pääsee kulkemaan kompastumatta. Sekin on välillä vaikeaa. Tavallaan olen jo päässyt hienoiseen alkuun, sillä siirsin pihavarastossa olleet polttopuut puuvaraston puolella. Nyt minulla on paikka, jonne voin kerätä valtavan pinon jätesäkkejä odottamaan kuljetusta loppusijoituspaikkaan, eli kaatopaikalle. Uskomattomat määrät tarpeetonta rojua kertyy autotalliin, jos sitä ei säännöllisesti siivoa. Yleensä tapani mukaan vielä lajittelen tavaroita tyyliin: tätä ehkä vielä tarvitaan joskus. En siis pääse kamasta eroon.

Suuri tavoitteeni on kunnianhimoisesti saada kesän aikana autotallissa lattia näkyviin. Saa nähdä saavutanko tavoitteen, vai jääkö taas yritykseksi.

Vastaa