Pikku hiljaa…

Olin tänään ensimmäistä päivää töissä pariksi viikoksi venähtäneen sairausloman päätteeksi. Vielä silloin tällöin jouduin vaihtamaan asentoa työtuolilla istuessa. Lääkäri sanoi perjantaina, että saattaa kestää parikin viikkoa ennen kuin tuollaisen kiusan jälkeen imusolmuke rauhoittuu täysin. Turvotuksesta on jäljellä pieni patti, joka toivottavasti tuosta vielä tokenee. Positiivista on lääkekuurin loppuunsaaminen ja kivun poistuminen sekä röntgenlääkärin lausunto, ettei siellä mitään suurempaa kiusaa ole näkyvissä.

Sairastaessa ei tullut mieleenkään ryhtyä vaihtamaan autoihin kesärenkaita, vaikka jo västäräkit ja jossain päin Suomea pääskysetkin osoittavat kevään olevan pitkällä. Tänään siis otin härkää sarvista ja vuorotellen ajoin autot talliin tuota puolivuosittaista rupeamaa varten. Nyt on sitten sekin homma tehtynä.

Eilen netissä surffaillessani löysin kiintoisan tietokonepelin. Latasin demoversion pelistä nimeltä Deer Hunter 2005 Season. Tällaiselle metsästysuraansa aloittelevalle peuran kyttääjälle on ihan mukavaa vaihtelua lähteä virtuaalipeuraa jahtaamaan. Tosin kokeilu lipsahti hieman pitkäksi, kuten minulle niin usein käy tietokoneen ääressä. Tuo peli  vaikutti grafiikaltaan yllättävän realistiselta. Aloittaessani helposta tasosta pääsin kyllä melko lähelle ennen peurojen pakenemista. Voi olla, että vaikeustasoa nostamalla alkaa käyttäytyminenkin herkistyä. Pitää jossain vaiheessa kokeilla alkavatko ne pomppiakin oikean peuran tavoin, vai juoksevatko pienin loikin, kuten eilisessä testissäni. Oikean peuran ampuminen vauhtiin ei onnistu yhtä helposti kuin noiden virtuaaliotusten. Kyllä se oikeasti niin korkeita pomppuja ottaa välillä.

Ammuttuani kolme oliota, jotka näytönohjain muodosti erehdyttävästi peurannäköisiksi, en voinut enää itseäni hillitä. Nälkähän siinä tuli virtuaalimetsässä tallustellessa. Oli siis pakko kaivaa pakastimesta ihan oikea peuranpaisti, josta sitten syntyikin taas kerran maistuva käriste. Ja jälleen tuli todettua, että kyllä se peura on niin hyvää, että kannattaa vaikka hetken aikaa palella kyttäyskopissa. Viime kauden kyttäykseni eivät kylläkään paljoa paleltaneet. Tammikuussa ammuin yhden peuran vihertävälle pellolle. Niin että sellainen talvi tällä kertaa. Nähtäväksi jää millaiseksi ensi syksy ja talvi muodostuvat.

Mutta ensin kyllä tulee kesä (toivottavasti) ja kaikkea kivaa, kuten hyttyset, kärpäset ja paarmat.

Vastaa