Tänään on karkauspäivä. Tällä päivällä on pitkät perinteet. Julius Caesar määräsi Rooman valtakunnassa käyttöönotettavaksi uuden ajanlaskujärjestelmän. Näin siirryttiin kuuvuosista aurinkovuosiin. Tässä juliaanisessa kalenterissa oli 365 päivää vuodessa ja neljän vuoden välein yksi ylimääräinen päivä. Jotta asia ei olisi niin yksinkertainen, niin maapallon ja auringon suhde ei ole näin yksioikoinen. Tällä laskutavalla syntyy kahdeksan päivän virhe tuhannessa vuodessa. 1500-luvulla Rooman piispa Gregorius XIII huolestui pääsiäisen siirtymisestä niin paljon, että asetti työryhmän pohtimaan kalenteriasiaa. Tuloksena oli siirtyminen gregoriaaniseen kalenteriin, jossa virhettä pienennettiin yhteen päivään 3000 vuoden jaksossa. Tämän tavan mukaisesti vuosi 2000 oli karkausvuosi, mutta seuraava tasavuosisata 2100 ei sellainen ole (ei ole jaollinen 400:lla).

Alunperin karkauspäivä oli helmikuun 24. Tämä taas johtui vanhasta roomalaisesta kalenterista, jossa helmikuussa oli vain 23 päivää. Vuonna 2000 Suomessa karkauspäivä siirrettiin helmikuun viimeiseen, eli tähän päivään.

Karkauspäivänä ei kukaan vietä nimipäiväänsä. Kuitenkin ortodoksinen kirkko muistelee tänäänkin pyhää. Pyhittäjä Kassius Roomalaista muistellaan siis vain neljän vuoden välein, eikä joka vuosi niinkuin muita pyhiä.

Iloitkaamme tästäkin ylimääräisestä päivästä, ikävuosien kertyminen kun lasketaan täysinä vuosina eikä päivinä. Minullekin on kertynyt jo 10 ylimääräistä päivää.