Suoritin tänään veriteon. Ammuin hirven. Kyseinen otus oli ensimmäinen lajissaan metsästysurallani, peuroja olen saanut aiemmin. Nuorella uroshirvellä oli 4 piikkiset hankosarvet. Olen tyytyväinen, kun sain otuksen yhdellä laukauksella. Vaikea kai se on juoksennella, kun keuhkoissa on ylimääräinen reikä.

Jos söpöjä ja viattomia eläimiä ei saa ampua, niin hirvi ei mielestäni ainakaan kuulu sellaisiin. Hirvet kiusaavat metsän kasvua katkomalla ja syömällä puiden latvuksia. Ne myös juoksentelevat autoilijoiden alle. Siis syyllisiä, eivätkä viattomia. Eikä ainakaan söpöjä, vaan jotain aivan muuta.

Hirviporukkamme on nyt saanut syksyn urakan lähes päätökseen. Ensi lauantaina vielä käymme naapuriseuran kanssa yhteisjahdissa, mutta meille määritelty hirvikiintiö on käsittääkseni täynnä. Mahdollisesti ammuttavat hirvet menevät yhteislupa-alueen kiintiöstä.

Hirvijahdin päätyttyä istuskelin muutaman tunnin pellon reunassa peuroja odotellen. Eräs varsin suuri peurapukki kävi minut katsastamassa n. 7 metrin etäisyydeltä. Mahdoinko haista pahalle, vai mistä johtui pukin pikainen poistuminen molemminpuolisen pikaisen tuijotuksen jälkeen. Tähtäinristikko seurasi kyllä pomppukonetta, mutta en saanut sopivaa tilaisuutta toiselle veriteolle tänään. Jos olisin yhtään saaliinhimoisempi, niin olisin saattanut yrittää. Pyrin kuitenkin eettiseen metsästykseen varmojen laukausten avulla.

Naaraspeurakaan ei tänään joutunut surman suuhun, vaikka kävikin parin kaverinsa kanssa minua tuijottelemassa. Peurojen vähennys ei siis ole vielä osaltani alkanut tällä kaudella. Ehkä sitten ensi kerralla.