20 vuotta sitten 4.7. oli lauantai. Tuon päivän aamuna olin melko lailla hermostunut. Jo aamusta pukeuduin parhaaseen univormuuni. Vastavalmistuneen vääpelin arvomerkki hohti kultaisena mustan hihan reunassa. Arvomerkin lisäksi käsipuolessani hohti helmen lailla kaunis morsiameni, josta muutaman tunnin kuluttua tulisi vaimoni.

Lappeenrannan kirkkoon oli kerääntynyt ystäviä ja sukulaisia todistamaan kahden nuoren yhteisen taipaleen aloitusta. Nuorena miehenä olin melko ujo, joten huomion keskipisteessä oleminen sai sormusvalan sanatkin hieman unohtumaan. Rakas morsiameni pelasti tilanteen ja sain valani vannottua. Papin kysyessä vahvistimme tahtovamme toisemme ja saimme siunauksen yhteiselle elollemme.

Kirkollisen tilaisuuden jälkeen jatkoimme Lappeenrannan kasinolle syömään. Kakku leikattiin perinteiseen sotilastapaan miekalla. Perinne on myös miekan puhdistus tulella ennen kakunleikkausta. Tarina kertoo, että liekkien korkeus kertoo kuinka villiä poikamieselämää sulhanen on viettänyt. Ja kyllä siinä varmaan vinha perä on, sillä minun kohdallani liekkejä tuskin näkyi 😉

Kahvien ja kakun jälkeen järkytimme sukulaiseni poistumalla paikalta tanssimatta. Tanssimme kyllä jonkin aikaa majoituspaikkamme hotelli Lappeen yökerhossa myöhemmin samana iltana, mutta emme itse häätilaisuudessa.

Liittomme vahvistettiin vielä muutama vuosi sitten. Kun olimme molemmat vaihtaneet kirkkokuntaa ja liittyneet Turun ortodoksiseen seurakuntaan, halusimme myös ortodoksisen siunauksen avioliitollemme. Kirkossa oli erään liturgian jälkeen vain muutama seurakuntalainen todistamassa tätä tilaisuutta. Halusimme sen itsellemme, joten emme markkinoineet sitä etukäteen kenellekään.

Näin kahdenkymmenen avioliittovuoden jälkeen hämmästelen eniten sitä, miten nopeasti aika on kulunut. Ja tietenkin sitä, miten rakas vaimoni on minua kestänyt kaikki nämä vuodet 😉

Otsikko juontaa juurensa siitä, että halusin tietää miten kutsutaan tätä 20-vuotishääpäivää. Erinäisistä nettilähteistä löytyi molemmat. Vietämme tänään siis pronssi- tai posliinihääpäivää. Nimeä tärkeämpää on kuitenkin viettää tätä päivää rakkaan ihmisen seurassa.