Vaikka olenkin viime aikoina tänne enimmäkseen tuottanut metsästysaiheisia kirjoitelmia, ei metsästys ole ainoa harrastukseni. Olen aiemmin kirjoittanut opinnoistani, mutta tällä hetkellä en kykene ajattelemaan opiskeluasioita. Töissä käynnissä oleva projekti syö henkisiä voimavarojani niin tehokkaasti, ettei ajattelu enää kotona tunnu hyvältä ajatukselta. Tähän ongelmaan metsästys on oiva palautuskeino, joskaan ei ainoa.
Tänäänkin olin taas puutöitä tekemässä Mynämäen kansalaisopiston ”kurssilla”, kuten joka tiistai-ilta syksyn aikana. Kirjoitin kurssin lainausmerkkeihin, sillä työskentelen pääsääntöisesti itsenäisesti, enkä vaivaa opettajaa kovinkaan paljoa. Pääasiallinen syyni käydä moisessa tilaisuudessa on puuntyöstökoneiden tarve. Minulla kun ei ole aivan kaikkea, mitä kunnon puuseppä tarvitsee. Kaikenlaista löytyy omastakin takaa, mutta esimerkiksi oiko-/tasohöylää en ole saanut hankituksi. Jotain muutakin puuttuu. (Eikä se autotallikaan ole vielä siivoutunut, joten tilakin on ihan kiva.)
Kun ”kurssi” alkoi syksyllä mietiskelin kotvan aikaa, mitä tekisin. Minulla olisi kyllä kovasti paljon keskeneräisiäkin projekteja (autotallissa ;-), mutta päätin kuitenkin aloittaa (taas) uuden projektin. Ryhdyin valmistamaan taltoilleni säilytyslaatikkoa. Minulla kun on muutama varsin hyvä taltta, eikä niissä tahdo pysyä terä, jos niitä muiden työkalujen kanssa pyörittelee. Siis taltoille laatikko, ihan hyvä ajatus. Tänään jo ajattelin, että sain laatikkoni valmiiksi (pintakäsittelyä vaille), kun naapurihöyläpenkistä annettiin varsin hauska vinkki. Taas piti ryhtyä tuumasta toimeen ja kanteen kaiverretaankin nyt sitten tekijän/omistajan nimikirjaimet.
Tätäkin asiaa sen pidemmälle miettimättä, päätin yksinkertaisen olevan kaunista. Nimikirjaimet tulevat olemaan hyvin yksinkertaiset, en ryhdy sen enempää kaunistelemaan. Sitä paitsi ensi viikolla on vuoden viimeinen kerta, joten olisi hyvä saada homma valmiiksi. Ehkäpä laitan tänne kuvan valmiista tuotteesta, jos vaikka pintakäsittelyosasto tapojensa vastaisesti toimisi nopeasti. Se kun tuntuu yleensä olevan suurin jarru projektieni valmistumisessa.
Ajattelin käsitellä laatikon pellavaöljyllä. Se antaa riittävän suojan sormenjälkiä jne. vastaan. Ja on sitä paitsi melko nopea ja yksinkertainen tapahtuma. Pinnasta tulee ihan hyvän näköinen öljyämälläkin, eikä tarvitse turata maalien tai lakkojen kanssa. Hyvin öljytty pinta saattaa erehdyttävästi muistuttaa himmeää lakkaa. Ainakin olen joskus itse mennyt vipuun.
Yleensä pyrin tekemään varsin tarkkaa työtä, mutta tällä kertaa mukaan tuli pari lipsahdustakin. Sormiliitoksiini ilmestyi pari ylimääräistä reikää kansi- ja pohjalevyille jyrsimieni urien vuoksi. Ajattelin kuitenkin taas laatikon käyttötarkoitusta, enkä ajatellut paikkailla virheitäni. Laatikon tarkoitushan on suojata talttojani, enkä aio sitä olohuoneessa säilyttää. (Rakas vaimoni saattaisi myös esittää varsin ponnekkaan vastalauseen, jos alkaisin työkalujani olohuoneen pöydällä tai edes nurkissa pyöritellä.)
Laatikon materiaalina on koivu. Sikäli vielä hauska juttu, että puu on kaadettu lapsuudenkotini tontilta. Eli siis sieltä, missä olen viimeaikoina yrittänyt peuroja tavoitella. Monta monituista vuotta sitten olimme isäni kanssa polttopuita pätkimässä, kun huomasin pinon tukkikokoista koivunrunkoa parin metrin pätkinä. Kysyinkin siis heti voinko ottaa pari pölkkyä harrastusmateriaalikseni. Niinpä sitten neljä tuollaista puunpätkää saapui polttopuukuorman kanssa pihallemme. Kävin paikallisella sahalla sahauttamassa pölkyt laudoiksi ja toin sisälle (autotalliin!). Jokusen vuoden puut saivat autotallin nurkassa kuivua, ennenkuin uskaltauduin niistä mitää rakentelemaan.
Ensimmäinen viritykseni niistä puista oli pieni tarjotin. Sen väkästelin pikaisesti samaisen kansalaisopiston ”kurssin” aikana jokunen vuosi sitten. Seuraava projekti olikin sitten astetta haastavampi. Rakentelin pashamuotin pääsiäisherkun valmistukseen. Monena pääsiäisenä olemmekin syöneet maistuvaa pashaa rakkaan vaimoni hyödynnettyä aikaansaannostani. Ja nyt siis rakentelen laatikkoa.
Tuo käyttämäni koivu ei varmasti kelpaisi myyntiin, paitsi polttopuuksi. Puut nimittäin kasvoivat suolla, joten rakenne on sen mukaista. Ainakin väri on vaihtelevaa, mutta puun kovuuskin vaihtelee melkoisesti. Eipä taitaisi kannattaa minkään suurta lujuutta vaativan projektin toteuttaminen niistä koivuista. Minulle ne kyllä tällaiseen pienimuotoiseen harrasteluun ja mielenvirkistämiseen kelpaavat.