Helmikuun alku

Tammikuun viimeisen päivän vietin metsästysseuran lahtivajalla peuranruhon pilkkomisen merkeissä. En ole vielä tarpeeksi kokenut lihanleikkaaja pikapaloitteluun, joten ilta alkoi jo hämärtää kun sain peuranpalaset autoon ja paikat siivottua. Vielä kun vein vanhemmilleni muutaman paistinpalasen, niin ilta olikin jo vaihtunut kutakuinkin yöksi kotiin päästyäni.

Helmikuun aloitin nukkumalla pitkään (mistä sitä univelkaakin aina vain riittää, vaikken nukukaan viikolla riittävästi?). Herättyäni vietin pääosan päivästä lukaisemallaConn Igguldenin Valloittaja-sarjan ensimmäisen osan. Tämä Tasankojen susi-nimellä kulkeva kirja kertoo Tsingis-kaanin lapsuudesta ja nuoruuden ensimmäisistä voitoista. Sarjan muita osia ei vielä ole suomennettu.  Jo saman kirjoittajan Keisari-sarja Rooman historiasta ja etenkin Gaius Julius Caesarista vei minut mennessään. Tämä Valloittajan ensimmäinen osa ei ollut sen huonompi. Kun pääsin lukemisen alkuun, en taaskaan malttanut laskea kirjaa käsistäni. Hyvä kun syömään vaivauduin välillä.

Tsingis-kaanilla on lapsuudessa koetun kaani-isän kuoleman jälkeinen heimon hylkäämisen jälkeen halu osoittaa voimaansa. Hänellä on myös unelma, jota vanhemmat soturit eivät tahdo uskoa mahdolliseksi. Hän haluaa yhdistää mongoliheimot yhteisiä vihollisia vastaan keskinäisen tappelun sijaan. Kaikki, jotka historiaa ovat vähänkin lukeneet tietävät, ettei se unelma kovin kauaksi karannut. Melkoisen siivun tunnetusta maailmasta mongoliarmeijat valtasivat.

Iggulden on kirjoittanut jo kaksi muutakin Valloittaja-kirjaa ja kotisivullaan lupailee vielä kolmea lisää. Yritän malttaa odottaa suomennoksia kirjastoon. Vaikka ei tuo englantikaan ongelmia tuottaisi. En viitsisi kuitenkaan ostaa kovin paljon lisää kirjoja, kun tuo kirjahylly alkaa olla melko täynnä. Ehkä pitäisi rakennella loppuun ne autotallin kaaoksessa olevat kirjahyllyprojektit.

Viime viikolla luin myös sen neljännen osan Jan Guilloun temppeliherra-trilogiasta, josta jo aiemmin mainitsinkin. Viihdyttävää luettavaa, vaikkakin mahtipontista, kuten jo aiemmin kirjoitin.

Tänään aamupalan seuraksi aloittelin Eyvind Johnsonin kirjaa Hänen armonsa aika. Taas kerran historiallinen romaani, tällä kertaa Kaarle Suuresta, jos olen ymmärtänyt oikein. Saa nähdä, mitä nobelisti on saanut aikaiseksi.

Vastaa