Avainsana: ikonimaalaus

Pientä päivitystä

Kesäloman lähestyessä puoltaväliä ajattelin käyttää hetken tähänkin projektiini. Vaihdoin heinäkuussa puhelimeni ja huomasin uudessa laitteessa varsin käteviä ominaisuuksia. Yksi oli kuvaaminen. Vaikka kuva otettaessa olisi vinossa, sen saa kätevästi suoritettua. Tästä innostuneena päivitin kuvagalleriastani ikonimaalausosaston. Laiska kun olen, niin kuvat ovat jokseenkin hämäriä ja osin epätarkkoja. Ne voisivat olla paremmat jos olisin nähnyt vaivaa valaistuksen kanssa. Ehkä joku toinen päivä.

Kesäkuussa sain valmiiksi 10. ikonini, tai on se vielä öljyämättä, eli ei täysin valmis. Seuraavasta on jo piirros ja kultaukset laudalla, eli olen jo aloittanut. Toteutin myös erään aiemman suunnitelmani ja luovutin pyhän suojelusenkelin uudelle omistajalle. Itse asiassa tein sen alusta tulevaa omistajaa ajatellen, olisin omaani saattanut valita muita värejä.

Vielä siitä kuvagalleriastani sen verran, että nyt sieltä voi katsella kehittymistäni, sillä kuvat ovat ikonien valmistumisjärjestyksessä. Tosin ylienkelit Gabrielin ja Mikaelin maalasin samaan aikaan, joten saattoivat valmistua toisinkin päin. Noin kuukauden päästä jatkuu maalausharrastus taas tutussa ohjauksessa, katsotaan sitten mitä seuraavaksi saan aikaan.

Syksyistä ja sadetta

Taas on syksy, eikä tämän vuoden sateista näytä tulevan loppua. Muuten se ei minua häiritse, mutta ehkä sateella on jotain tekemistä flunssani jatkumiseen. Viime viikolla parin sairauspäivän jälkeen menin töihin, eikä tuntunut pahalta. Viikonloppuna sitten tuli hieman takapakkia, enkä vieläkään ole täysin kunnossa. Toivottavasti tästä vielä paranen.

Aloittelin jälleen opiskelemaan tänä syksynä. Tällä kertaa tähtäimessä on insinöörin ylempi AMK-tutkinto. Toivoakseni tämä Turussa tapahtuva opiskelu onnistuu paremmin kuin Porissa käynti. Ainakin tällä kertaa opinnot on tarkoitettu suoritettavaksi työn ohella. Parin vuoden päästä nähdään mitä tapahtui. Alku ainakin on osoittautunut taas melko työllistäväksi. Eiköhän se taas siitä lähde käyntiin, kun vähän aikaa harjoittelee.

Ikonimaalausrintamalla on edelleen kesken keväällä aloitettu Jumalanäidin kuolonuneen nukkuminen. Pitäisi varmaan lisäillä tänne ikonikuvia, kunhan niitä saisi kuvattua. Valmiita on jo muutamia.

Vielä lopuksi; jouduin nöyrtymään ja hankin lukulasit. Vähänkin pienempi teksti tai hämärä valaistus haittaavat lukemista. Lasien kanssa näkyy paljon paremmin. Ikä ei tule yksin.

Kesäistä jupinaa

Juhannus on juhlittu ja päivät ovat alkaneet lyhentyä, jälleen kerran. Juhannuksen juhlinta ei meillä ollut kovinkaan merkittävä tapahtuma. Sain kuitenkin grillikauden avattua. Peuran ulkofileen pätkä muuttui pakasteesta suussa sulavaksi loikoiltuaan hetken ajan grillin lämmössä.

Ikonimaalauskurssia lukuunottamatta tämä alkukesä on mennyt melko tavanomaisesti. Enimmäkseen olen töiden jälkeen ollut aivan pihalla koirulaisten kanssa. Koirat juoksentelevat ympäri aitausta samalla kun minä ruokin hyttysiä. Keinuun tekaisin pienen ilmeenkohotuksen vaihtamalla siihen uuden katoksen. Nyt on hyvä istuskella ja ihmetellä koirien vauhtia.

Kesäkuun toisella viikolla vietimme jälleen rakkaan vaimoni kanssa aikaa Kylä-Klemelän taidekoululla Raision työväenopiston ikonimaalauksen kesäkurssilla. Sain viimeisteltyä viime syksynä aloittamani Kristus Kaikkivaltias ikonin. Siinä olikin melko suuri työ, onhan lautakin kutakuinkin A3-kokoa, eli 40×30 cm. Uusina asioina tuossa kokeilin kultauksen alle kaivertamista. Aika hyvin onnistuin mielestäni saamaan haluamani kuvion esille. Seuraavaksi pitää tuo ikoni vielä öljytä, niin kestää sitten paremmin aikaa.

Ehdinpä jopa aloittaa uuden maalaustyönkin. Seuraavana työn alla on Mirhantuojanaiset, eli yksi pääsiäisikonimalleista. Rakas vaimoni on kovasti otettu mallikuvani pastellisävyisistä väreistä. Toivottavasti pääsen syksyllä jälleen jatkamaan tuota maalaustyötä.

Laitetaanpa tähän lopuksi vielä kuva Kristus-ikonistani, valitettavasti kuvaus ei ole kovin hyvin onnistunut:

 

Vielä kerran vuonna 2009

Tämä alkaa olla viimeinen mahdollisuus kirjoittaa tätä blogia tänä vuonna. Käytetään siis tilaisuus hyväksi. Flunssakin alkaa olla paremmalla puolella. Täytyy kuitenkin koputella puuta, ettei tulisi jokin ikävä jälkitauti. Niistäkin kun on kokemusta.

Kovasti odottelin syntymäpäivänä, josko edes neljänkympin kriisi tulisi. En nimittäin juurikaan muista kohdanneeni aikaisempia kriisejä, vaikka ne niin muotia ovatkin. Tai sitten kriisini ovat olleet niin nopeita, ettei niitä edes huomaa. Nyt siis täytyy taas odottaa kymmenen vuotta, josko edes viidenkympin villitys kohtaisi. Ei kai niitä kaikkia sentään voi menettää? Vai onkohan niissä edes mitään menetettävää?

Syntymäpäivänäni kirjoitin miten ikävästi ajoitettu flunssani on. Ikäväksi ajoituksen tekee myös se, etten tietenkään voi lähteä peuraa kytistelemään sairaana. Jos olisin peurakopissa sairaana, niin parin aivastuksen jälkeen ei varmasti peurojen näkemisestä olisi pienintäkään toivoa. Enkä muutenkaan usko, että flunssa paranisi pakkasessa istumalla, vaikkei aivastusta tulisikaan. Tuskin edes jaksaisin peuraa metsästä pois raahata, jos sellaisen sattuisin saamaan. Onneksi ensi viikko on vielä lomaa, niin ehkä silloin jo voimat ovat palautuneet tuonkin jalon harrastuksen jatkamiseen.

Kuluneen vuoden aikana ovat muutkin harrastukset jatkuneet liki ennallaan. Opiskelu on ehkä hieman hitaanlaista, mutta jotain olen sentään saanut aikaiseksi senkin osalta. Puutöissä olen näpräillyt jotain joutavia pikkuhommia, lähinnä jatkanut joitakin keskeneräisiä projekteja.

Ikonimaalaus on kuitenkin saanut enemmän aikaani kuluneen vuoden aikana. Aloitimmehan rakkaan vaimoni kanssa kolmannet ikonimme. Tällä kerralla yritän saada aikaiseksi Kristus Kaikkivaltiaan. Nyt olen tekemässä aikaisempaa suurempaa kuvaa, noin 30×40 cm, siis lähes kaksi kertaa edellistä suurempaa. On mielenkiintoista huomata, miten erilaista sellaista on työstää. Tietyssä mielessä suuren tekeminen on helpompaa ja toisaalta taas vaikeampaa. Yksityiskohdat ovat tietenkin suurempia, joten niiden maalaaminen on sinänsä helpompaa. Pieneen on kuitenkin helpompaa ”hukata” virheitä. Suuren kuvan virheet kun näkyvät kauemmas 😉 Tavoitteena tietenkin on, ettei niitä virheitä tulisi, tai ainakin niiden saaminen niin näkymättömiksi, etteivät ne haittaa.

Toivon mukaan ensi vuosikymmenelläkin voin hyvillä mielin jatkaa näitä mukavia harrastuksiani.

Oikein hyvää vuotta 2010 kaikille lukijoilleni!

Päivityksiä

Päivitin eggBlog pohjan uusimpaan versioon. Samalla taas hieman koodailin ja lisäsin tuossa oikealla ylhäällä näkyvän omakuvani. Samalla siirsin vieraskirjani linkin tuohon samaan laatikkoon, se helpottaa tulevaisuuden päivityksiä. Jouduinpa taas tekemään hieman muutakin hienosäätöä koodiin. Eihän siinä mitään, onhan se aina hauskaa, joskin valmiista koodista oikean korjauspaikan löytäminen ei aina ole aivan yksinkertaista.

Sain eilen valmiiksi sen ikonini. Kaksi puuttuvaa viivaa tuli lisättyä. Tuon pienen korjauksen jälkeen vielä levitin emulsion koko ikonin pinnalle, kuten viimeistelyohjeeni kuuluivat.

Laitan kuvan ikonistani tähän ihmeteltäväksi.

 

Harrasta tunnelmaa

Kuluneen viikon illat ovat vierähtäneet ikonimaaluksen parissa. Pääsimme jälleenrakkaan vaimoni kanssa Raision Työväenopiston kesäkurssille harrastamaan. Kovin helppoa tuonne kurssille pääseminen ei ole, ilmoittaumisen alkamisesta parissa minuutissa on kurssi täynnä. Tänäkin vuonna delegoin tuon ilmoittautumisen rakkaalle vaimolleni, joka onnistuikin meidät saamaan sisään.

Ikonimaalaus tuntuu olevan, ainakin minusta, rentouttavaa. En ollut päivisinkään väsynyt, vaikka en riittävästi nukkunutkaan. Maalauskurssilta pääsimme kotiin yleensä noin kymmenen aikaan illalla. Enkä minä tietenkään malttanut heti mennä nukkumaan, joten lähes koko viikon ajan nukuin vain muutaman tunnin joka yö. Niinpä ei liene mikään yllätys, että eilen aamupäivän (viimeisen) maalaussession jälkeen kotiin tultuamme olin melko väsynyt. Kun saimme syödyksi, niin ajattelin ummistaa silmäni hetkeksi, kello oli ehkä puoli kuusi. Seuraavaksi heräsin puolenyön jälkeen ukkosen jyrähtelyyn ja melkoiseen sateen ropinaan. Ajattelin kuitenkin jatkaa hyvin alkanutta lepohetkeäni ja ummistin silmäni jälleen. Lopulta nousin ylös yhdentoista paikkeilla. Nukuin siis lähes seitsemäntoista tuntia, ja kaikki varmasti tarpeeseen.

Maalauskurssilla oli mukava tunnelma. Koko ajan taustalla soi jokin rauhoittava musiikki, yleensä ortodoksista kirkkolaulua, joskin mukaan mahtui myös läntisen kirkon musiikkia. Huomasin tälläkin kerralla ajantajun katoavan maalatessani. Suorastaan hämmästyin aina, kun joku sanoi lopettamisajan olevan käsillä. En siis huomannutkaan neljän tunnin hurahtaneen johonkin.

Olin valinnut aiheekseni Kazanilaisen Jumalanäidin. Tulin huomaamaan, että aihe olikin huomattavasti aikaavievämpi, kuin viimekesäinenpyhä Januariukseni. Ikonipohjani on myös tuota viimevuotista suurempi. Niinpä minun työni jäikin hieman kesken. Onneksi kuitenkin sain sellaiset osat valmiiksi, joissa ehdottomasti tarvitsen opettajan apua. Kasvot on yksi sellainen osa-alue, niihin kun tulee kaikenlaisia valoja, varjoja ja elävöitysviivoja, jotka vielä pitäisi olla ”säännönmukaisissa” kohdissa. Minulla jäi uupumaan taustan maalaus ja Jumalanäidin maforin koristelu. Niihinkin sain opettajalta hyvät opastukset ja luvan lähettää sähköpostilla kuva aikaansaannoksistani ”hyväksyntää” varten, joten voin jatkaa maalaukseni loppuun kotona.

Rakas vaimoni oli valinnut omaksi aiheekseen Käsittätehdyn Kristuksen, joka muuten lienee kaikkein varhaisin ikoniaihe. Hänen ikoninsa valmistui oikeastaan jo perjantaina. Vain pieniä viimeistelyjä oli tehtävänä lauantain kerralla. Minulla vei eniten aikaa kaksien kasvojen saaminen aikaan. Vaikka aiheeni on Jumalanäiti, niin pääsääntöisesti kaikissa Jumalanäiti-ikoneissa on mukana myös Kristus. Siksi siis piti saada aikaan kahdet kasvot. Vaikka kyllä aikaa tuhraantui myös kaikenlaisiin koristeluihin, joita ikoniini tulee.

Nyt pitäisi varmaan mennä etsimään jokin sopiva soppi, jossa voisin jatkaa maalaustani. Ikonimaalauksessa käytetyt värit ovat pigmenttijauhetta, joka tuhraa melko helposti, ellei niiden kanssa ole varovainen. Ehkä pitää mennä autotallin ja raivata siellä jokin pieni pöytäpinta työpöydäkseni. Sitten ehkä saan ikonini valmiiksi ja ennen syksyä käyttöön. Muutaman viikon kuluttua valmistumisesta sen sitten voi öljytä. Kestää sitten öljyttynä paremmin aikaa.

Valmiista ikonista voi sitten taas sanoa: hartaudella valmistettu.

Ikonimaalausta

Rakas vaimoni ja minä osallistuimme Raision työväenopiston ikonimaalauskurssille tällä viikolla. Työpäivieni jälkeen huristelin suoraan Raisioon kuvataidekoululle. Klo 17.00 – 21.30 oli ohjelman mukaiset työskentelyajat kurssilla. Tänään kurssin viimeisenä päivänä työskentely alkoi jo aamupäivällä klo 10.

Mielenkiintoinen kokemus kaiken kaikkiaan. Ikonia maalatessa taas huomasin, miten paljon maailmassa on asioita, joista en tiedä mitään. Olin toki kuullut juttua ikonien maalaamisestakin, mutta uskoisin jatkossa kuitenkin katsovani ikoneita aivan uusin silmin. Varsinkin käsinmaalattuja.

Aivan alusta ikonia ei tarvinnut aloittaa, sillä puu, jolle kuva tehtiin oli jo valmiiksi pohjustettu. Aiheeksi ensimmäiselle ikonille valitsin nimeeni liittyvän pyhän, pappismarttyyri Januariuksen. Tämä Beneventon piispa kohtasi marttyyrikuoleman n. vuonna 305. Perinteisesti ikoni maalataan jonkin aikaisemman ikonin mukaan. Omaa pyhääni etsiessä tuli vastaan suuri ongelma, vaikka internet onkin täynnä kaikenlaisia ikonikuvia, niin omaani en tahtonut löytää. Lopulta löysin yhden kuvan, joka kuitenkin on melko pieni. Opettajan, ikonografi Mari Zabyshnyin, ystävällisellä opastuksella hahmotelma kuitenkin syntyi.

Vaikka olen kaikenlaisia juttuja maalaillut, niin tähän perinteiseen munatemperamenetelmään en ollut aiemmin tutustunut. Nyt siis tuli sekin tutuksi. Kananmunan keltuaista ja kuivaa valkoviiniä sekoittamalla saatiin aikaiseksi neste, johon sekoitetaan väripigmenttiä. Mielenkiintoista, mutta ei aina ihan selvää, miten jokin väri sekoitetaan. Ensikertalaiselle opettaja kertoi käytettävät pigmentit, joista lähdettiin liikkeelle. Mielenkiintoista on se, että ikoniin tummat värit maalataan ensin ja niitä vaalennetaan halutuista kohdista.

Ikonien maalamisessa tuntuu olevan paljon sääntöjä. Jopa värit merkitsevät aina jotain. Vain muutamassa kohdassa opettajamme sanoi, että tuon paikan värin saat päättää itse. Aluksi tuntui aivan kummalliselta esimerkiksi maalata kasvot, hiukset ja parta aivan tummanvihertäväksi (opin tätä väriä kutsumaan sankiriksi). Lopulta kuitenkin tuosta tummasta alueesta löytyi kuin löytyikin kasvonpiirteet ja muut peitetyt kohdat. Vasta parin päivän jälkeen huomasin siveltimestä löytyvän muitakin käyttötapoja kuin leveän viivan vetämisen.

Aika kului maalatessa kuin siivillä, mutta niin vain kävi, että tänään opettaja totesi: siinä se on. Itse hieman hämmästyneenä tutkin maalaamaani kuvaa ja huomasin maalanneeni ensimmäisen ikonini. Vasta kotona lopullisesti tulin siihen lopputulokseen, että kyllä kai se valmis on. Parantamisen varaa toki aina löytyy, mutta olen silti tyytyväinen aikaansaannokseeni. Ehkä sitten ensi kerralla vielä parempi.

 

Tässä kodin hämäryydessä otettu kuva aikaansaanoksestani. Kuva on vielä mattapintainen, mutta muutaman viikon päästä se saa pellavaöljykäsittelyn, jonka jälkeen kuulemma värit nousevat paremmin esille. Lisäksi ikoni saa kiiltoa ja kestävyyttä. Nyt kiiltää vain sädekehän kultaus.