Avainsana: opiskelu

Syksyistä ja sadetta

Taas on syksy, eikä tämän vuoden sateista näytä tulevan loppua. Muuten se ei minua häiritse, mutta ehkä sateella on jotain tekemistä flunssani jatkumiseen. Viime viikolla parin sairauspäivän jälkeen menin töihin, eikä tuntunut pahalta. Viikonloppuna sitten tuli hieman takapakkia, enkä vieläkään ole täysin kunnossa. Toivottavasti tästä vielä paranen.

Aloittelin jälleen opiskelemaan tänä syksynä. Tällä kertaa tähtäimessä on insinöörin ylempi AMK-tutkinto. Toivoakseni tämä Turussa tapahtuva opiskelu onnistuu paremmin kuin Porissa käynti. Ainakin tällä kertaa opinnot on tarkoitettu suoritettavaksi työn ohella. Parin vuoden päästä nähdään mitä tapahtui. Alku ainakin on osoittautunut taas melko työllistäväksi. Eiköhän se taas siitä lähde käyntiin, kun vähän aikaa harjoittelee.

Ikonimaalausrintamalla on edelleen kesken keväällä aloitettu Jumalanäidin kuolonuneen nukkuminen. Pitäisi varmaan lisäillä tänne ikonikuvia, kunhan niitä saisi kuvattua. Valmiita on jo muutamia.

Vielä lopuksi; jouduin nöyrtymään ja hankin lukulasit. Vähänkin pienempi teksti tai hämärä valaistus haittaavat lukemista. Lasien kanssa näkyy paljon paremmin. Ikä ei tule yksin.

Paluu arkiseen aherrukseen

Niin saatiin taas päätökseen yksi kesäloma. Tänään olin toista päivää töissä. Eilisilta menikin taas vaihteeksi Porissa käynnin vuoksi hieman pitkäksi. Yritän palailla myös teekkarin askareisiin, eli opintojen pariin. Varovaisesti aloitellen otin taas pari kurssia tähän alkusyksyyn.

Kesälomani puolivälissä kirjoittelin, etten ollut loman alkupuolella tehnyt juuri mitään järkevää. Yhtä tehokkaasti jatkoin lopunkin loman, olihan se jo alkanut niin mukavasti. Hieman toista viikkoa vietin mökillä Kaakkois-Suomessa. Siellä sentään sain jotain tehtyäkin. Sain ruohonleikkurin käyntiin ja siis ruohoa hieman lyhenneltyä. Viime kesänä tehdyn polttopuupinon sain sateelta suojaan. Raivaussahan kanssa olisin mennyt metsään riehumaan, jos sen olisin saanut käyntiin. Pari kolme päivää sitä yritin, enkä onnistunut. Purin sitä pariin otteeseen (siis irrottelin osia, en käyttänyt hampaita), mutta ei sekään auttanut. Tänään sain ilmoituksen, että ovat saaneet sen jäljiltäni korjattua pienkonekorjaamolla.

Parasta antia lomalla oli kuitenkin taas kerran 20.8. sorsastuksen aloitus. Innokkaina läksimme jälleen naapurin isännän kanssa järvelle veneellä puolenpäivän aikaan. Into tosin laantui melko pian, kun havaitsimme järveltä puuttuvan sinisorsat lähes tyystin. Pullasorsia kyllä näkyi pitkin mökkirantoja, mutta sinisorsia vain yksi. Sekin lähti lentoon niin kaukaa, ettei tullut edes mieleen haulikkoa kohotella. Seuraavana aamuna aikaisin lähdimme vielä toisenkin kerran soutelemaan, mutta eipä niitä sorsia vieläkään montaa näkynyt. Siitä yhdestäkin ammuin ohi. Pitää kyllä ottaa itseä niskasta kiinni ja ryhtyä tosissaan harjoittelemaan tuota haulikon käyttöä, miten vain saisi harjoiteltua veneessä istuen ampumista? Päätimme sitten antaa niiden pullasorsienkin olla ja jäämme odottamaan ensi syksyä, josko saisivat itseään hieman lisättyä. Siis ne oikeat sorsat, ei pullasorsat. Nehän eivät osanneet tuohon aikaan vielä lentää tai sitten olivat niin lihavaksi syötettyjä, etteivät jaksaneet.

Lintubongausta

Muuten tuo järvellä soutelu tuotti kaikenlaisia elämyksiä, jälleen kerran. Silkkiuikut olivat onnistuneet saamaan jälkikasvua ja niitä pääsimme ihmettelemään. Minulla meni hetken aikaa, kunnes tunnistin nuo valko-mustaraidalliset otukset. Aikuiset vieressä luonnollisesti helpottivat tunnistusta. Myös joutsenpari oli saanut ainakin kolme poikasta kasvateltua, neljäskin siellä saattoi olla, mutta siitä en ole varma. Ne kun piileksivät kaislikon suojissa.

Hieman hämmennystä aiheutti myös eräs varsin suuri lintu, joka ohitsemme viiletti. Kaulan asento, koko ja värityskin ilmiantoivat kuitenkin sen harmaahaikaraksi. Toinenkin sellainen bongattiin hieman myöhemmin. Erään rantakaislikon yläpuolella liiteli ruskosuohaukka, jota metsästyskaverini arveli osasyyksi sorsien vähyyteen. Eivät kuulemma sorsat oikein viihdy siellä missä sellainen pyörii. Siinä suhteessa ilo lienee kokonaan haukan puolella.

Tänä kesänä ei myöskään mökkimme rannassa näkynyt juurikaan sorsia. Mennessäni mökille näin kolme sorsaa lahden pohjukassa. Seuraavina päivinä ne katosivat jälkiä jättämättä. Lauantai-iltana viikkoa myöhemmin koettelin vielä saunan edustalta sorsapillin tehoa. Siinä penkillä istuessa puhaltelin pilliin ja kuinka ollakaan, jonkin ajan kuluttua kolme sorsaa uiskenteli laiturin päätyyn. Taisivat olla samat, jotka olin edellisenä lauantaina lahdella nähnyt. Rannassamme ei kuitenkaan voi alkaa räiskiä, siinä kun on muut mökit niin lähellä. Ja kaiken lisäksi niillä oli asukkaita. Niinpä saivat sorsat rauhassa jatkaa uiskenteluaan.

Viime kesänä pääsin laiturilta seuraamaan melko suurta kuikkaparvea. Siinä oli muistaakseni toistakymmentä lintua. Tänä vuonna ei niitäkään päässyt näkemään samassa mittakaavassa. Perjantaiaamuiselta sorsastusyritykseltämme palailtuani kahdeksan aikoihin oli kyllä kuuden kuikan parvi järvenselällä, mutta ei siis sellaista suurparvea. Enimmäkseen lahdella näkyi yksi yksinäinen kuikka, josta yritin ottaa kuvankin, mutta olisi pitänyt olla hieman pidemmälle kantavaa optiikkaa. Ei pokkarilla otetusta kuvasta saa selvää, jos lintu on muutaman kymmenen metrin päässä.

Mielenkiintoisen lintuhavainnon tein eräänä päivänä metsiä tarkastellessani. Koputtelu houkutteli minua ihmettelemään missä tikka mahtaa olla. Kun sitten näin sen, olin aluksi hieman hämmästynyt. Ei ollut käpytikka, vaikka siellä niitä yleensä on vaikka miten paljon. Selässä oli melko  vahvat valkoiset alueet. Aluksi pelästyin, että kyseessä olisi valkoselkätikka, jollaista kukaan ei tietenkään talousmetsäänsä haluaisi. Siitä kun seuraisi kaikenlaista touhua. Sitten tulin ajatelleeksi pikkutikkaa, jolla myös on selkä samankaltaisesti valkoinen. Piti kuitenkin odottaa kotiin saakka, ennen kuin varmistuin lintukirjan avulla, että pikkutikkahan se vain oli. Valkoselkätikka olisi ollut suurempi, eikä näkemälläni tikalla ollut vatsapuolella yhtään punaista. Ei siis ollut enää epäselvyyttä lajimäärityksen suhteen.

Muilta osin luontoelämykseni tuon viikon ajalta rajoittuivat sisiliskoihin ja sammakoihin, joita tuli vastaani polttopuukekoa purkaessa. Otin yhdestä sisiliskosta pari kuvaakin, mutta en liitä niitä tänne, sillä huomasin, etten olekaan vielä asentanut kuvankäsittelyohjelmaa tälle koneelleni. En siis saa vielä pienennettyä kuvan sopivaksi.

Lomalukemista

Loman aikana en edes lukenut kovin montaa kirjaa. En siis oikein tiedä mihin se aika taas hurahti. Viime viikolla tartuin kuitenkin Diane Setterfieldin romaaniinKolmastoista kertomus. Se osoittautuikin mielekiintoiseksi ja sujuvasti kirjoitetuksi. Kirjan tapahtumien käänteet tulivat paikoin yllätyksenä, eikä lopputuloskaan ihan äkkiseltään olisi ollut arvattavissa. Joka tapauksessa kirja vangitsi mieleni, kun siihen kerran tartuin. Se oli yksi niistä kirjoista, joiden lukemista on vaikea lopettaa kesken, kun jännittää mitä seuraavaksi tapahtuu. Vaikka eihän se mikään sellainen varsinainen jännityskertomus olekaan.

Pari muuta kirjaakin taisin lukaista, Agathan Christien kirjan Kolmas tyttö ja erään opintoihini liittyvän opuksen. Jos luin muitakin, niin eivätpä ne nyt aivan heti tule mieleeni.

Kesäpäivänä

Aloittaessani DI-opintoni vuonna 2005, oli yliopistotutkintoihin tullut juuri muutoksia. Yksi näistä muutoksista oli opintoajan rajaus. Tämä määräaikani täyttyy heinäkuun lopussa, enkä ole vielä läheskään kaikkia opintojani suorittanut. Kulunut lukuvuosi on ollut erityisen heikkoa opintojeni edistymisen suhteen. Toukokuussa tein hakemuksen opintojen jatkamiseksi. Tänään sain tiedon tuon hakemuksen hyväksymisestä, joten teekkarielämäni jatkuu vielä jonkin aikaa. Saa nähdä riittääkö kaksi lisävuotta opintojen loppuun saattamiseen, vai joudunko vielä lisää aikaa anelemaan.

Tänään alkoi tuntua kesän saapuneen. Pitkän viileän kesän alun jälkeen alkaa olla varsin lämmintä. Minä tosin en ole mikään helleihminen. Olen varmaan jossain vaiheessa tänne kirjoittanut ihotyyppini olevan varsin herkkä palamaan. En siis juurikaan viihdy auringossa. Minusta paras kesäsää olisi parikymmenasteinen pilvipouta. Silloin ei olisi liian kuuma eikä ihoni palaisi. Moni muu on varmaan tyytyväinen tuleviin viikonlopun helteisiin.

Huomenna pitäisi yrittää ehtiä käydä Yläneellä. Jokunen viikko sitten vein peuranlihaa purkitettavaksi ja nyt ovat kuulemma valmiit. Herkkuhetkiä on siis taas luvassa. Viime sunnuntainakin vietimme rakkaan vaimoni kanssa herkkuhetkeä. Paistelin peuran ulkofilettä riisin kanssa. Tarkoitukseni oli grillata, mutta oli sen verran epävakaista, etten grilliä vielä talvivarastosta poistanut. Paistoin siis fileen paistinpannulla. Vaikka sen itse sanonkin, niin kyllä oli hyvää. Onneksi pakkaseen jäi vielä pätkä filettä grillattavaksikin. Ehkä sateiden väistymisessä on hyviäkin puolia…

Ei se loppu tullutkaan!

Monta päivää on taas vierähtänyt edellisestä kirjoituskerrastani. Olen tässä välillä touhunnut vähän kaikenlaista niin sisällä kuin ulkonakin. Opiskelurintamalla on taas hieman hiljaisempaa, kerran viikossa pitäisi käydä kesäkurssin luennoilla kirjanpitoa ihmettelemässä. Eikä sitten muuta. Seminaarityön kimppuun pitäisi karata pikapuoliin, mutta ihan vielä en jaksa. Kyllä senkin aika vielä tulee. Kunhan vain onnistun ottamaan itseäni niskasta kiinni ennen syyskuun alkua.

Pihalla olen myös touhunnut, eikä sekään työsarka vielä ole kokonaan loppuunkäsitelty. Vielä on paljon tekemistä. Olen myös koettanut kerätä rohkeutta hyökätäkseni autotallin sekasortoa vastaan. Korsi joka katkaisi kamelin selän oli tällä kertaa tarve saada eräs työkalu käyttöön. Eihän sieltä kaaoksesta mitään löydä, hyvä kun pääsee kulkemaan kompastumatta. Sekin on välillä vaikeaa. Tavallaan olen jo päässyt hienoiseen alkuun, sillä siirsin pihavarastossa olleet polttopuut puuvaraston puolella. Nyt minulla on paikka, jonne voin kerätä valtavan pinon jätesäkkejä odottamaan kuljetusta loppusijoituspaikkaan, eli kaatopaikalle. Uskomattomat määrät tarpeetonta rojua kertyy autotalliin, jos sitä ei säännöllisesti siivoa. Yleensä tapani mukaan vielä lajittelen tavaroita tyyliin: tätä ehkä vielä tarvitaan joskus. En siis pääse kamasta eroon.

Suuri tavoitteeni on kunnianhimoisesti saada kesän aikana autotallissa lattia näkyviin. Saa nähdä saavutanko tavoitteen, vai jääkö taas yritykseksi.

Nyt se on loppu…

Nimittäin kun oli tänään kevään viimeinen tentti. Valmistautuminen jäi taas hieman viime hetkiin, kuten yleensä. Nyt sitten jonkin aikaa jännätään miten meni. Toivottavasti pääsen läpi, ettei tarvitse ensi vuonna uusia koko kurssia. En ehtinyt kiireiltäni kahteen aiempaan samasta aiheesta järjestettyyn tenttiin, joten olisi pitänyt ehkä paremmin panostaa tähän viimeiseen mahdollisuuteen. Mutta ei se enää auta jossittelu, kirjoitin minkä kirjoitin, jos se ei riitä niin ei sitten.

Kesä tulee kohisten. Tai siis tulisi jos ei olisi näin kovin kylmää. Olen hieman huolissani luumupuustamme. Se kyllä kukkii kovasti, mutta eipä näy pörriäisiä. En kylläkään ole niin pitkälle viherpeukalo että tietäisin tarvitseeko luumu pölyttäjiä, vai riittääkö tuuli pölyttämään kukat. Viime kesänäkään ei tainnut montaa hedelmää puuhun tulla. Jokunen vuosi sitten puu kyllä notkui satoa. Silloin oli kahdella ihmisellä napa täynnä luumuja kotvan aikaa. Ei liene kuitenkaan kovin hyvä ennuste näin kylmällä ilmalla kukkivalla puulla.

Pitkästä aikaa

Rakas (netti)päiväkirja,

en ole ollut sinuun yhteydessä vähään aikaan. Suurimpana syynä tähän laiminlyöntiin on ollut henkinen laiskuuteni. Tiedän kyllä sinun seuraavan kateellisena rakkaan vaimoni sivua tuossa vieressä, jonne kirjoitetaan lähes päivittäin. Nyt on kuitenkin niin, että meistä kahdesta tuo mainittu rakas vaimoni on huomattavasti aikaansaavampi. (Ja paljon nopeampi kirjoittaja kaiken lisäksi.) Pyrin kuitenkin parantamaan tapani ja yritän kirjoittaa useammin. Ja hauskemmin, jos se vaikka minulta onnistuisi. Pitempiä juttuja en ehkä jaksa kirjoittaa, joten joudut tyytymään siihen mitä saat.

Edellisen kirjoitukseni jälkeen on tapahtunut vaikka mitä, kaikkea en edes aio kertoa. Opiskelut kuitenkin alkavat olla kevään osalta loppusuoralla. Pari tenttiä ja yksi harjoitustyö pitäisi kyllä vielä kestää ennen kuin tästä kesälaitumille pääsen. Toki kesällä on edessä yksi kurssi ja seminaarityön tekeminen, mutta toivottavasti kesä on pitkä, jotta johonkin muuhunkin aikaa riittäisi.

Kevät ainakin tuntuisi olevan jo pitkällä. On kovin mukavaa seurata luonnon muuttumista vihreäksi. Vappuna leikkasin nurmikon ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja nyt se näyttää kaipaavan jo uutta käsittelyä. Puihin ja pensaisiin ilmestyneet lehdet näyttävät kasvavan silmissä. Täytyy toivoa, ettei ilma enää viilene liiaksi. Saattaisi olla hyvään vauhtiin päässyt kasvu vaarassa.

Nyt lopetan tällä kertaa tähän. Ehkä sitten taas seuraavalla kerralla lisää.

Kovan päivän ilta

Nyt on henkisesti takki tyhjä hetkisen aikaa. Tänään kävin Porissa opintoihin liittyvässä teollisuustalouden seminaarissa. Koska olen aakkosjärjestyksessä melko korkealla, niin jouduin heti ensimmäisellä kerralla kovan paikan eteen: aiheanalyysini käsiteltiin. Aina on mielenkiintoista kuunnella, mitä mieltä muut ovat kätteni jäljestä. Palautteesta on hyvä ottaa opiksi. Tänäänkin huomasin olleeni väärässä ainakin yhdessä asiassa, seikka jollaista ei usein tapahdu ;). Vakavasti puhuen sain sen käsityksen, että tästä on hyvä jatkaa, pienin muutoksin. Nyt voisi sanoa, että kevään seminaari-istuntojen osalta pahin on takana. Suurin työ on tosin vielä edessä, kun pitäisi kesän kuluessa vääntää itse seminaaritutkimus. Pitänee aloitella hyvissä ajoin, kerrankin. Muuten tulee elo-syyskuussa suuri hämmästys ja paniikki, kun huomaa ettei ole mitään paperilla ja viikko aikaa jättää työ ihmeteltäväksi.

Vaikka tänäänkin olisi paljonkin tekemistä, niin tämänpäiväisen seminaarisession jälkeen en oikein jaksa mitään. Käyn aina hieman ylikierroksilla esiintymisen vuoksi ja varsinkin silloin kun pitää oikein perustella tekemisiäni. Tai ainakin kun pitää koettaa esittää kovinkin fiksua ja tietäväistä.

Aion siis ottaa rennosti ja unohtaa opiskelut tältä päivältä. Voisinkin ehkä taas syventyä hetkiseksi munkki Serafimin Vapaus -kirjaan. Olen sitä jo pikkuhiljaa lueskellut, kun aikaa on muista hommista jäänyt. Vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta filosofiselta pohdinnalta.

Tai ehkä ensin hieman surffailen tiedon valtameressä. Mitä vain, jotta saan taas henkisen takkini täyteen.