Mikähän siinä on, etten saa aikaiseksi jaaritteluja tänne. Ilmeisesti tulee aivan liikaa tehtyä kaikenlaista muuta, joutavaa. Melkein on vuosi vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani, en ilmeisesti ole keksinyt mitään kirjoitettavaa. Aikani on kulunut töitä tehden ja syksyn ja kevään aikana jouduin kirjoittelemaan melko monta opintoihin liittyvää raporttia, joten en ole kirjoitustaitoani kuitenkaan kokonaan unohtanut.

Tämän syksyn metsästystenkin osalta alku on ollut hieman vaikea. Sorsastus ei onnistunut, kun mökkinaapurit olivat paikalla. Lakisääteinen etäisyys naapureihin ei olisi täyttynyt. (Eipä toisaalta niitä sorsiakaan näkynyt, joten melko turhaa olisi kärvistely ollut. Eikä pauketta kuulunut muualtakaan, joten taitavat sorsat olla vähissä tuolla suunnalla.)

Mökiltä piti vielä poistua yllättäen etuajassa, kun rantaan ilmestyi sinilevää. Siellä kun ei muuta vettä ole käytössä kuin tuo järvivesi, niin en uskaltanut ottaa riskejä. Eikä ollut mukana mitään, millä vettä olisi voinut puhdistaa. Olisi tullut melkoinen rupeama olla hikisenä peseytymättä useampi päivä. Vaikka kukapa minua olisi siellä haistellut 😉

Metsästyksen osalta täytyy odotella syksymmälle, kun taas alkaa peurajahti. Hirvijahtiinkin taas ilmoittauduin, vaikka ei meillä juuri lupia olekaan. Ja ehkä lokakuussa on jo sinileväkin väistynyt mökkirannasta, niin voin mennä taas lintujen perään metsään kävelemään.

Syksyllä jatkuvat myös opintoni sekä muutkin harrastukseni, kuten ikonimaalaus. Jumalanäidin kuolonuneen nukkuminen valmistui kevätkurssilla vuoden tuhertamisen jälkeen. Heti perään ryhdyin työstämään Kristuksen kirkastumista. Niitä valmiita pitäisi kuvata, jotta saisin kuvat hämmästeltäväksi tänne tiedon avaruuteen.

Tästä on taas hyvä jatkaa, joskus, toivottavasti hieman aiempaa lyhyemmällä viiveellä…