Tekijä: Janne

by Janne

Maanantaiväsymystä

Ei kommentteja

Aina maanantaisin väsyttää. Luulisi, että viikonloppuna saisi levättyä, mutta ei. Jostain käsittämättömästä syystä sitä tulee valvottua myöhään, eikä sitten myöhään nukkuminen onnistukaan. Lisäksi vielä tulee valvomisen vaikutus näkyviin myös maanantaiaamun herätyksessä, kun ei sunnuntai-iltana uni tulekaan niin aikaisin kuin oli tarkoitus. Tämä siis aiempien öiden valvomisen vuoksi.

Kävin tänään TYKSissä tutkittavana. Katsotaan löytyykö miehestä vikaa, joka selittäisi jatkuvasti tukossa olevan nenän. Ainakaan toistaiseksi ei ole mitään ihmeitä löytynyt. Kohta on varmaankin tehty jo kaikki Prick-testit, jotka maailmasta löytyy. Olen ilmeisesti allerginen vain histamiinille (se on se aine, jota tuossa testissä käytetään kontrollina, eli siitä pitääkin paukama tulla).

Jos joutuisin suunnittelemaan uusia kidutustapoja, niin koin tänään yhden hyvän. Nenän limakalvoilta otettiin näytteet sellaisella pienellä piippurassia tai pulloharjaa muistuttavalla tikulla. Se ei varsinaisesti sattunut, mutta tuntui äärimmäisen epämiellyttävältä. Keksin samalla selityksen sille, miksi niissä näytteenottotuoleissa on niin korkea selkänoja ;). Ei nimittäin onnistunut pään pakeneminen, hyvästä yrityksestä huolimatta. Ja sitten se näyte otettiin vielä molemmilta puolilta. Ei ollut kivaa, kyyneleet valuivat jälkeenpäin. Tosin näytteenottaja sanoi sen johtuvan kyynelkanavan ärsyttämisestä toimenpiteessä.

Nyt lienee aika vetäytyä yöpuulle, muuten pitää seuraavaksi kirjoittaa tiistaiväsymyksestäkin.

by Janne

Venäläiset hyökkäävät…

Ei kommentteja

21.2.1808 venäläiset sotajoukot ylittivät valtakunnan rajan Kaakkois-Suomessa. Tästä ilman sodanjulistusta tapahtuneesta hyökkäyksestä on tänään kulunut 200 vuotta. Historiankirjat kutsuvat alkanutta tapahtumaketjua Suomen sodaksi. Joidenkin historiantutkijoiden mukaan nimitys on harhaanjohtava, Suomihan oli osa Ruotsin valtakuntaa eikä mitään muuta.

Suomen sota alkoi tavallaan jo paljon aikaisemmin, kun kahden suurvallan keisarit tapasivat Tilsitissä edellisenä vuonna. Napoleon ja Aleksanteri I sopivat keskinäisestä rauhasta neuvotellessaan myös Ruotsin Ranskalle aiheuttaman kiusan poistamisesta. Ruotsi kun ei piitannut Ranskan toiveista saada Britannia kauppasaartoon. Venäjä sai siis tehtäväkseen kannustaa Ruotsia samaan rintamaan muiden suurvaltojen kanssa.

Sotatoimet edistyivät hyvin tai huonosti, riippuen siitä kummalta puolelta katsotaan. Venäläiset valtasivat Suomen eteläosat noin kuukaudessa. Viapori piti pintansa, kunnes sen komentaja vara-amiraali C.O. Cronstedt päätti luovuttaa ja antautui Suomenlahden jäiden lähtiessä toukokuussa. Jotkut pitävät tuota antautumista maanpetturuutena. Valloittamattomana pidetyn linnoituksen antautuminen on varmasti vaikuttanut puolustajien taistelumoraaliin.

Vastarinnasta huolimatta Suomi valloitettiin ja pian Venäjä ilmoittikin, että Suomi liitetään osaksi suurta Venäjänmaata. Seurauksia sodasta oli paljon: Ruotsi ei enää kuulunut suurvaltojen joukkoon, Suomi sai autonomian ja kansallinen itsetunto koki heräämisen. Ruotsalaisia emme ole ja venäläisiksi emme tule, sanottiin. Ruotsissa valta vaihtui: kuningas Kustaa IV Aadolf syrjäytettiin sotilasvallankaappauksella ja pian uusi hallitsijasuku löytyi (yllättäen) Napoleonin lähipiiristä. Bernadottein aikakausi alkoi Svean- ja Götanmaan kuninkaana ja Skoonen herrana. Eipä tarvinnut enää Moran kivillä kuningasta huudella (vaikkakin sellainen tapa oli tainnut unohtua jo 1500-luvulla, kivienkin kerrotaan tuhoutuneen vuonna 1515).

Sodista seuraa aina jälkipuintia. Ruotsin valmistautumista Venäjän hyökkäykseen on pidetty puutteellisena, vaikka Tilsitin sopimus olikin tiedossa. Osa ylijohdosta asetettiin maanpetturuudesta syytteeseen, mutta loppujen lopuksi (ilmeisesti Aleksanteri I:n painostuksesta) ketään ei teloitettu. Osa suomalaissyntyisistä ylemmistä upseereista vaihtoi univormun väriä ja jatkoi uraansa uuden lipun alla.

Olisi mielenkiintoista tietää, miten Suomi olisi kehittynyt toisenlaisen lopputuloksen jälkeen. Laulettaisiinko täällä silti Maamme-laulua vai olisiko Du Gamla, du fria suuremmassa suosiossa. Olisiko Stalinin valtausyritys tapahtunut ja miten sitten olisi käynyt.

Sanotaan, että historia toistaa itseään. Puolustusmäärärahoja oli pienennetty ennen Suomen sotaa, kuten tehtiin 1930-luvulla. Venäjä hyökkäsi Suomen alueelle ilman sodanjulistusta 21.2.1808, 30.9.1939 ja 25.6.1941. (Tosin viimeksimainittuna ajankohtana ei muutenkaan oltu kovin syvässä rauhantilassa). Ja harvemmin ne venäläiset aiemminkaan vaivautuivat etukäteen ilmoittelemaan, kun miehissä lähtivät Suomessa käymään.

Vilpittömästi toivon, ettei historian toistuminen jatku edelleen, onhan puolustusvoimiemme määrärahaleikkauksia seurattu jo jonkin aikaa.

by Janne

Varmuuskopio – tietokonemaailman ihmeellisyys

Ei kommentteja

Eilistä kirjoitustani tallentaessa koko sivustoni meni jumiin. Hetken aikaa hämmästelin tapahtunutta ja sitten alkoi hirvittää, josko kaikki kirjoitukseni joutuivat bittien taivaaseen. Taas olisi tullut hukattua aikaa joutavia joristessa, eikä sitä edes olisi saanut tänne nähtäville. Tulin heti siinä vaiheessa ajatelleeksi varmuuskopioita. Otin siis yhteyttä webhotellin henkilökuntaan ja sain kysyttyä varmistuksen olemassaolon. Ongelma ratkaistiin ja ystävällinen asiakaspalvelija sai korjatuksi tietokantani. Jopa tuo eilinen jaaritukseni oli kuin olikin tarttunut sinne ongelmakenttään ja on siis nyt täällä kenen tahansa hämmästeltävänä. Jos siis joku tänne sattuisi eksymään.

Minulle, kuten varmasti suurimmalle osalle muistakin, varmuuskopio tulee mieleen vasta kun jokin ongelma ilmenee. Vaikka tiedänkin kuinka tärkeää varmuuskopion olemassaolo on, en vaivaudu sellaista tekemään. Joko asiaa ei tule ajatelleeksi tai sitten ei vaan huvita. Kaiken lisäksi pidän itseäni kokeneena tietokoneen käyttäjänä.

Toinen usein unohtuva asia, ainakin itseltäni, on välitallennus. Monta kertaa olen kirjoittanut pitkän tarinan ja sitten tapahtuu jotain, vaikka pienen pieni sähkökatko, ja hups – teksti katosi. Eikä harmita yhtään. Seuraava teksti onkin sitten siihen ensimmäiseen loisteliaasti hiottuun ja viritettyyn verrattuna hätäisesti kokoonkursittu, lähestulkoon välttävä yritys. Sellainen jonka hädin tuskin uskaltaa omakseen tunnustaa.

Bittien taivaasta ei ole paluuta, ainakaan ilman varmuuskopiota.

by Janne

Ja taas…

Ei kommentteja

Joskus on ilahduttavaa huomata, miten vähän sitä itse asiassa tietää. Olin siis taas Porissa tutustumassa niihin riivattuihin matriiseihin. Jos viimeksi kuvittelin olevani ulkona aiheesta, niin olin väärässä. Nyt tuntui siltä, ettei näitä ole tarkoitettu ihmisille ollenkaan. Kyllä helpottaa, jos pääsen kurssista läpi.

Pitkillä ajomatkoilla on aikaa ajatella. Yleensä ajatukseni seilaavat siellä ja täällä, joskus jopa itse ajamisessakin. Viime aikoina Poriin matkatessani olen jostain syystä ajatellut matemaattisia. Kotia kohti kulkiessani ajatukset usein viivähtävät juuri päättyneessä harjoituskokeessa. Jostain kumman syystä tuollaisessa kokeessa ajatukset aukeavat joko aivan viime minuuteilla tai sitten, kuten tänään, kokeen päätyttyä autolle kävellessä. Yleensä tuo ajatusteni aukeaminen merkitsee syvää tuntemusta siitä, miten päin mäntyä sitä taas tuli niitä asioita paperille kirjoitettua. Ilmeisesti jossain koetilan ympäristössä vaanii jokin musta aukko, joka imee opiskelijaraukan hyvät ajatukset jättäen jälkeen vain sellaisen tyhjän tunteen, ettei tiedä mistään mitään. (Vai pitäisiköhän vain laskea enemmän)

Tänään on ystävänpäivä (melkein siis voi jo sanoa, että oli). Kuten niin moni muu, tämäkin päivä on Suomessa  kaupallisesti tuotteistettu. Harva ystävänpäiväkortin tai muun viestin lähettäjä tai saaja muistelee pyhää Valentinusta, joka tänä päivänä vuonna 269 koki marttyyrikuoleman. Katolinen maailma pitää Valentinusta rakastavaisten suojeluspyhimyksenä.

Kaupallista tai ei – Hyvää ystävänpäivää kaikille ystävilleni!

by Janne

Lauantai-illan mietteitä

Ei kommentteja

Näin lauantai-iltani iloksi aloin mietiskellä suomenkieltä ja etenkin sen omituisuuksia ja vaikeuksia. Aluksi täytyy antaa täysi tunnustus Mikael Agricolalle. Mies otti kovan urakan aloittaessaan piirtää paperille tämän kovapäisen kansan puheita.

Joskus kauan aikaa sitten intouduimme naureskelemaan erästä työkalumainosta juuri kielellisestä näkökulmasta tarkasteltuna. Kaikki varmaankin tietävät, että levysirkkelillä leikataan levyjä. Samalla logiikalla pohdittuna pöytäsirkkelin tai rakennussirkkelin hankkiminen on arveluttavaa. Toisaalta olisi mielenkiintoista nähdä oikea rakennussirkkeli. Voisikohan sellaisella leikellä vain puurakenteisia vai onnistuisko myös kivirakennusten paloittelu? Käsisahan jättäisin kyllä amputointeja tekevän kirurgin käytettäväksi.

Mielestäni omaan kohtuullisen kielikorvan (taas tuli mielikuva ;). Kielikorvalla tarkoitan sitä, että huomaan tekstistä kirjoitusvirheitä. Kieliopista en enää juurikaan muista mitään, joten en tiedä miksi joku asia on väärin kirjoitettu, tiedän vain niin olevan. En tietenkään tarkoita olevani mikään asiantuntija kirjoitusvirheidenkään osalta, olenhan teknokraatti enkä mikään humanisti (anteeksi vain rakas vaimoni, oli pakko).

Sanomalehtiä lukiessa monesti huomaa, miten pieni virhe saattaa muuttaa koko asian. Eräässä Helsingin Sanomien pienessä uutisessa kirjoitettiin työnantajaansa huijanneesta miehestä. Takerruin kuitenkin uutisessa siihen pieneen virkkeeseen, jossa todettiin miehen työskennelleen sahalla pyöräkuormaajana. Oletan hänen kuitenkin kuljettaneen moista konetta, tai sitten todellakin haluaisin nähdä sen miehen.

Väsyneenä lukiessani saatan joskus ihmetellä jotain sanaa, yleensä ihan perussellaista. Tulee mietittyä sanan merkitystä ja etymologiaa. Toisinaan taas pohdin millaista kieltä Suomessa on puhuttu tuhat vuotta sitten. Mahtaisinko ymmärtää sellaista vai kuullostaisiko se samalta kuin vironkieli – kuullostaa tutulta, mutta en ymmärrä.

by Janne

Matemaattista väsymystä

Ei kommentteja

Kävin tänään taas opintoihini kuuluvan operaatiotutkimuksen laskuharjoituksessa. Käsittelyssä oli siis matemaattista optimointia. Taitaa olla kevät- tai yleisväsymystä, mutta tuntui kuin aivot olisivat nyrjähtäneet niitä matriiseja pyöritellessä. Silloin tällöin tuli ihmeteltyä, että mikähän muuttuja tuokin tuossa on ja mitä se siinä tekee (menisi pois ihmisiä kiusaamasta). Aihe on sinänsä kiinnostava, mutta hyvin huomaa laskurutiinin puuttumisen, kun yksinkertaisen perusjutun miettimiseen tuntuu tukehtuvan.

Dribble

min z=cTx

           Ax=b

             x≥0

max w=bTu

           ATu≤c

Täytynee jossain vaiheessa koettaa laskeskeskella noita kotonakin, jotta pääsee kurssista läpi. Onneksi tämä on (toivottavasti) viimeinen matematiikan osa-alue tähän opintorupeamaan.

 

Sain taas kotiverkon toimimaan. Hankin uuden langattoman tukiaseman ja vanha joutui kadotukseen. Samalla vaihtui hyvin palvellut ADSL-modeemi (vuodelta 2004). Nyt sama purkki hoitaa kumpaakin virkaa. Taas joutui raapimaan päätä langattoman verkon suojausasetusten kanssa. Jostain syystä tulee aina laitettua tukiaseman kaikki suojaukset täysille ja seuraavaksi sitä sitten ihmettelee miksei kannettavalla saa yhteyttä.

Vielä pitäisi koettaa saada hieman piuhoja piiloon. Näyttävät melko karuilta tuossa seinällä kiipeillessään. Ei ole verkkojohdosta köynnökasviksi, ainakaan ulkonäkönsä puolesta ;).

by Janne

Historiasta, ja vähän muustakin

Ei kommentteja

Luin hiljattain Conn Igguldenin kirjoittaman kirjasarjan Keisari, joka kertoo Gaius Julius Caesarin tarinaa. Kirjasarja on hyvin kirjoitettu enkä ajoittain olisi malttanut laskea sitä käsistäni. Tapahtumat vyöryivät neljästä tiiliskiven kokoisesta kirjasta tajuntaani. Rooman valtakunnan mahti ja etenkin hallitsevan luokan ongelmat tulevat hienosti kuvattuna mieleen, kuten yleensäkin hyvin kirjoitetussa kirjassa.

Hallitsevana teemana on siis Caesarin elämä, jota seurataan pääsääntöisesti historiankirjoista tuttua reittiä. Aluksi Roomassa ja lähiseuduilla hämmästellään lapsuusaikoja, joista tosin ei liene kovinkaan tarkkoja tietoja historiankirjoituksissa. Roomasta merirosvojen vangiksi, sittemmin Hispanian kautta Galliaan. Sieltä kuuluisan Rubikon-joen yli kohti sisällissotaa ja suurta kunniaa ja diktaattorin oikeuksia. Lopuksi karu loppu maaliskuun iduksena ”puukotuksen” uhrina senaattoreiden ryhtyessä tikareilla kutittelemaan.

Hetkittäin piti muistuttaa itseään siitä tosiseikasta, että kyseessä on kuitenkin vain fiktiivinen teos, jossa esiintyy historiankirjoista tuttuja nimiä ja paikkoja. Kirjailija itse kertoo loppusanoissaan valinneensa tiettyjä asioita ja jättäneensä joitain pois. Taiteellisen vapauden nimissä hän on myös kehittänyt koko joukon tarinaa tukevia henkilöitä.

Tästä äidyin pohtimaan historiaa yleensä. Kuka määrittää historian? Miten voimme tietää ovatko historiankirjoista lukemamme asiat todella tapahtuneet niin kuin ne on kirjoitettu? Vai onko lukemissamme kirjoituksissa yhtä paljon asiavirheitä, kuin nykyisissä sanomalehdissä?

Yleensä sanotaan historian seuraavan voittajan miekkaa. Näin varmasti onkin. Uskaltaisiko joku sveebi väittää roomalaista barbaariksi, jollaiseksi Caesar itse kuvailee tätä  Germaniassa asunutta kansaa Gallian sodasta kertovassa teoksessaan. Meillä ei ole tuosta sodasta säilynyt vastapuolen näkemystä. Ainoastaan sotapäällikön itsensä kertomus, jota ei varmaankaan ole höystetty pienillä viilauksilla tyyliin: meitä oli vain kohortti (legioona) vastustajan tuhat(sata)päistä barbaarilaumaa vastassa. Eiväthän kalamiehetkään koskaan liioittele saalistaan, vai kuinka? Tosin tuon Gallian sodasta kertovan kirjan suomennoksen esipuheessa todetaan Caesarin olleen melko objektiivinen kertomuksessaan. Mene ja tiedä.

Sivistyksen levittäminen barbaareille on usein ollut historiassa selityksenä valtakuntien laajentumispyrkimyksille. Ei kai kukaan tosissaan ensimmäisenä sano tulleensa vain veroja naapurilta keräämään. Sivistyksen saaminen on sentään paljon ylevämpää, vaikka siitä pitäisi vähän maksaakin.

Eilen sovintosunnuntaina alkoi suuri paasto. Nyt siis kaikki kunnon kristityt rauhoittuvat ja hiljentyvät paaston merkeissä. Vähemmän kunnolliset eivät noudata paastosääntöjä, mutta potevat siitä syyllisyyttä. Täysin paatuneet eivät noudata paastosääntöjä ja vielä vähemmän muistelevat syntejään. Pitänee luokitella itsensä ennen pääsiäistä.

by Janne

Tieto on valtaa…

Ei kommentteja

Tieto voi olla valtaa, mutta tietoverkko on ihmiskunnan vitsaus. Ainakin silloin kun se ei toimi. Vietin tässä useamman tunnin miettien ja kokeillen, mikä osa verkostamme aiheuttaa laajakaistayhteyden hidastelua. Lopulta päädyin siihen, että langattoman verkon tukiasema vetelee viimeisiään. Koska sama purkki toimii myös yleishyödyllisenä palomuurina ja sisäverkon ohjaajana, ei ole ihme ettei tieto kulje tietokoneesta toiseen. Ja mikä pahinta, tulostaa ei voi. Verkkotulostin kun toimii vain verkon kautta.

Analyysin päätteeksi suoritin koko joukon ohikytkentöjä, jotta työhuoneessamme päästään taas normaaliin päiväjärjestykseen. Eli siis surffaataan maailman suurimmassa tietoverkossa ja tuhlataan paperia ja tulostimen väriä. Kotirauhan säilymiseksi toki on joitakin uhrauksiakin tehtävä. Tulostimen, tuon tietoa paperille syytävän ihmelaitoksen, katsoin parhaaksi kytkeä rakkaan vaimoni koneeseen.

Toisen vanhan sanonnan mukaan tieto lisää tuskaa. Niin myös tässäkin tapauksessa. Taas täytyy raottaa rahahanaa uuden purkin hankkimiseen. Muuten tulee sanomista ympäri huonetta kulkevista tilapäisesti reititetyistä verkkojohdoista.