Onneksi en ole tuoli. Silloin olisin tekemisissä vain takapuolten kanssa…
Kategoria: Vanhat jutut
EggBlog-pohjalla kirjoitetut jutut
Pieniä iloja
Olen viime aikoina kuunnellut kuunnelmasarjaa Knalli ja sateenvarjo. Yle 1 lähettää lauantaisin uusintana tuota hupaisaa englantilaisperäistä poliittista satiiria, joka on myös internetissä kuunneltavissa. Sarja on tuttu jo lapsuudestani (ensimmäiset osat on tehty jo vuonna 1979), mutta silloin en vielä osannut antaa sarjalle sille nykyisin antamaani arvoa. Liekö syynä se, että nykyisin olen virkamies itsekin.
Kuuntelemani jaksot ovat 80-luvun alkupuolelta, paitsi ne neljä aivan uutta, jotka lähetettiin vuoden vaihteen paikkeilla. Sarja on tehty melko ajattomaksi, ei juurikaan voi kuvitella miksei tapahtumat voisi sijoittua nykyaikaankin. Mukavaa kuunneltavaa, kun ministeriön erikoisosastolla sattuu ja tapahtuu.
Tosin on ehkä harkitsematonta kuunnella tuollaista autoa ajaessa. Olin lähellä ajaa ojaan hekotellessani seuraavanlaista dialogia. Kyseisessä kohtauksessa kaivetaan esiin kuoppaa täytettäessä hautautuneeksi oletettua ministeriön virkamiestä.
– Kysymys on ihmishengestä, ensiluokkaisen virkamiehen ja hyödyllisen kansalaisen
– Mitä, joko niitä on kaksi?
Talvi yllättää
Lumi tulikin tänä vuonna tänne eteläiseen Suomeen hieman jälkijättöisesti. Juuri kun sitä jo odotti kevätauringon lämmittävää tulemista, satoikin lähes kymmenen senttiä lunta. Ei siinä mitään, lumi on ihan mukavaa. Täälläpäin ei juurikaan talven aikana ole niin paljoa lunta, että pääsisi hiihtämään. Ehkä juuri sen vuoksi minulla ei ole suksiakaan. Voisi kylläkin olla mukavaa käydä jossain välissä taas hieman lumilaudalla laskemassa. Viime talvena kävin yhtenä päivänä Himoksella työporukan kanssa. Tänä talvena ei ole tullut lähdettyä, eipä tosin ole luntakaan ollut vielä kunnolla.
Ostin lumilaudan vuonna 1990. Silloin oli hankittuna kausikortti Himokselle, se kun oli lähellä silloista opinahjoani. Lähes joka arkipäivä tuli kaverin kanssa vietettyä mäessä. Sitten eräänä iltana saimme hauskan ajatuksen ja vuokrasimme kimpassa laudan, meillä kun oli ulkoisesti samankokoiset monot. Siihen aikaan ei tainnut vielä ollakaan näitä nykyisin suosittuja pehmeitä siteitä, vaan käytettiin tavalliseen laskettelumonoon sopivia.
Ensimmäisen kerran kaaduin hississä. Lastenrinteessä luonnollisesti. Siitä se sitten lähti, jotenkin vain tuli pakkomielle tuon välineen opetteluun. Seuraavana päivänä oli paikat kipeinä, ahteri varsinkin. Siispä oli aivan pakko mennä kauppaan ja ostaa oma lauta. Sama lauta minulla on vieläkin käytössä. Kovia siteitä ei enää juurikaan rinteessä näe. Suurin osa harrastaa kaikenlaista hyppelyä ja siinä pehmeät siteet ovatkin paremmat. Itse kun pidän vauhdin hurmasta, niin sopii paremmin tyyliin tuollainen pujottelumalli. Yllättävää kyllä, en ole saanut kuin yhden luun rikottua lautaillessani. Peukalosta irtosi pieni siru kaatumisen seurauksena. Muutaman vuoden se vaivasi, mutta en silti lopettanut laudalla huruttelua. Taisinpa pari kertaa käydä mäessä käsi paketissakin, lautaillessa kun ei käsissä tarvitse mitään sauvoja kanniskella.
Kovin montaa kertaa en ole mäessä ollut suksilla laudan hankkimisen jälkeen. Epäilenpä pysyväni nykyisin jopa paremmin laudan kuin suksien päällä
Vielä yksi pieni ilonaiheeni tänään: olen saanut suoritetuksi kaikki opintoihini pakollisena liittyvät matematiikan opinnot. Operaatiotutkimuskin, josta olen aiemmin kirjoittanut, on siis läpäisty. Voin siis siirtää aivoni matemaattisten ongelmien jälkeiseen aikaan. Saa nähdä mitä vielä on edessä.
Ylimääräinen päivä
Tänään on karkauspäivä. Tällä päivällä on pitkät perinteet. Julius Caesar määräsi Rooman valtakunnassa käyttöönotettavaksi uuden ajanlaskujärjestelmän. Näin siirryttiin kuuvuosista aurinkovuosiin. Tässä juliaanisessa kalenterissa oli 365 päivää vuodessa ja neljän vuoden välein yksi ylimääräinen päivä. Jotta asia ei olisi niin yksinkertainen, niin maapallon ja auringon suhde ei ole näin yksioikoinen. Tällä laskutavalla syntyy kahdeksan päivän virhe tuhannessa vuodessa. 1500-luvulla Rooman piispa Gregorius XIII huolestui pääsiäisen siirtymisestä niin paljon, että asetti työryhmän pohtimaan kalenteriasiaa. Tuloksena oli siirtyminen gregoriaaniseen kalenteriin, jossa virhettä pienennettiin yhteen päivään 3000 vuoden jaksossa. Tämän tavan mukaisesti vuosi 2000 oli karkausvuosi, mutta seuraava tasavuosisata 2100 ei sellainen ole (ei ole jaollinen 400:lla).
Alunperin karkauspäivä oli helmikuun 24. Tämä taas johtui vanhasta roomalaisesta kalenterista, jossa helmikuussa oli vain 23 päivää. Vuonna 2000 Suomessa karkauspäivä siirrettiin helmikuun viimeiseen, eli tähän päivään.
Karkauspäivänä ei kukaan vietä nimipäiväänsä. Kuitenkin ortodoksinen kirkko muistelee tänäänkin pyhää. Pyhittäjä Kassius Roomalaista muistellaan siis vain neljän vuoden välein, eikä joka vuosi niinkuin muita pyhiä.
Iloitkaamme tästäkin ylimääräisestä päivästä, ikävuosien kertyminen kun lasketaan täysinä vuosina eikä päivinä. Minullekin on kertynyt jo 10 ylimääräistä päivää.
Maanantaiväsymystä
Aina maanantaisin väsyttää. Luulisi, että viikonloppuna saisi levättyä, mutta ei. Jostain käsittämättömästä syystä sitä tulee valvottua myöhään, eikä sitten myöhään nukkuminen onnistukaan. Lisäksi vielä tulee valvomisen vaikutus näkyviin myös maanantaiaamun herätyksessä, kun ei sunnuntai-iltana uni tulekaan niin aikaisin kuin oli tarkoitus. Tämä siis aiempien öiden valvomisen vuoksi.
Kävin tänään TYKSissä tutkittavana. Katsotaan löytyykö miehestä vikaa, joka selittäisi jatkuvasti tukossa olevan nenän. Ainakaan toistaiseksi ei ole mitään ihmeitä löytynyt. Kohta on varmaankin tehty jo kaikki Prick-testit, jotka maailmasta löytyy. Olen ilmeisesti allerginen vain histamiinille (se on se aine, jota tuossa testissä käytetään kontrollina, eli siitä pitääkin paukama tulla).
Jos joutuisin suunnittelemaan uusia kidutustapoja, niin koin tänään yhden hyvän. Nenän limakalvoilta otettiin näytteet sellaisella pienellä piippurassia tai pulloharjaa muistuttavalla tikulla. Se ei varsinaisesti sattunut, mutta tuntui äärimmäisen epämiellyttävältä. Keksin samalla selityksen sille, miksi niissä näytteenottotuoleissa on niin korkea selkänoja ;). Ei nimittäin onnistunut pään pakeneminen, hyvästä yrityksestä huolimatta. Ja sitten se näyte otettiin vielä molemmilta puolilta. Ei ollut kivaa, kyyneleet valuivat jälkeenpäin. Tosin näytteenottaja sanoi sen johtuvan kyynelkanavan ärsyttämisestä toimenpiteessä.
Nyt lienee aika vetäytyä yöpuulle, muuten pitää seuraavaksi kirjoittaa tiistaiväsymyksestäkin.
Venäläiset hyökkäävät…
21.2.1808 venäläiset sotajoukot ylittivät valtakunnan rajan Kaakkois-Suomessa. Tästä ilman sodanjulistusta tapahtuneesta hyökkäyksestä on tänään kulunut 200 vuotta. Historiankirjat kutsuvat alkanutta tapahtumaketjua Suomen sodaksi. Joidenkin historiantutkijoiden mukaan nimitys on harhaanjohtava, Suomihan oli osa Ruotsin valtakuntaa eikä mitään muuta.
Suomen sota alkoi tavallaan jo paljon aikaisemmin, kun kahden suurvallan keisarit tapasivat Tilsitissä edellisenä vuonna. Napoleon ja Aleksanteri I sopivat keskinäisestä rauhasta neuvotellessaan myös Ruotsin Ranskalle aiheuttaman kiusan poistamisesta. Ruotsi kun ei piitannut Ranskan toiveista saada Britannia kauppasaartoon. Venäjä sai siis tehtäväkseen kannustaa Ruotsia samaan rintamaan muiden suurvaltojen kanssa.
Sotatoimet edistyivät hyvin tai huonosti, riippuen siitä kummalta puolelta katsotaan. Venäläiset valtasivat Suomen eteläosat noin kuukaudessa. Viapori piti pintansa, kunnes sen komentaja vara-amiraali C.O. Cronstedt päätti luovuttaa ja antautui Suomenlahden jäiden lähtiessä toukokuussa. Jotkut pitävät tuota antautumista maanpetturuutena. Valloittamattomana pidetyn linnoituksen antautuminen on varmasti vaikuttanut puolustajien taistelumoraaliin.
Vastarinnasta huolimatta Suomi valloitettiin ja pian Venäjä ilmoittikin, että Suomi liitetään osaksi suurta Venäjänmaata. Seurauksia sodasta oli paljon: Ruotsi ei enää kuulunut suurvaltojen joukkoon, Suomi sai autonomian ja kansallinen itsetunto koki heräämisen. Ruotsalaisia emme ole ja venäläisiksi emme tule, sanottiin. Ruotsissa valta vaihtui: kuningas Kustaa IV Aadolf syrjäytettiin sotilasvallankaappauksella ja pian uusi hallitsijasuku löytyi (yllättäen) Napoleonin lähipiiristä. Bernadottein aikakausi alkoi Svean- ja Götanmaan kuninkaana ja Skoonen herrana. Eipä tarvinnut enää Moran kivillä kuningasta huudella (vaikkakin sellainen tapa oli tainnut unohtua jo 1500-luvulla, kivienkin kerrotaan tuhoutuneen vuonna 1515).
Sodista seuraa aina jälkipuintia. Ruotsin valmistautumista Venäjän hyökkäykseen on pidetty puutteellisena, vaikka Tilsitin sopimus olikin tiedossa. Osa ylijohdosta asetettiin maanpetturuudesta syytteeseen, mutta loppujen lopuksi (ilmeisesti Aleksanteri I:n painostuksesta) ketään ei teloitettu. Osa suomalaissyntyisistä ylemmistä upseereista vaihtoi univormun väriä ja jatkoi uraansa uuden lipun alla.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten Suomi olisi kehittynyt toisenlaisen lopputuloksen jälkeen. Laulettaisiinko täällä silti Maamme-laulua vai olisiko Du Gamla, du fria suuremmassa suosiossa. Olisiko Stalinin valtausyritys tapahtunut ja miten sitten olisi käynyt.
Sanotaan, että historia toistaa itseään. Puolustusmäärärahoja oli pienennetty ennen Suomen sotaa, kuten tehtiin 1930-luvulla. Venäjä hyökkäsi Suomen alueelle ilman sodanjulistusta 21.2.1808, 30.9.1939 ja 25.6.1941. (Tosin viimeksimainittuna ajankohtana ei muutenkaan oltu kovin syvässä rauhantilassa). Ja harvemmin ne venäläiset aiemminkaan vaivautuivat etukäteen ilmoittelemaan, kun miehissä lähtivät Suomessa käymään.
Vilpittömästi toivon, ettei historian toistuminen jatku edelleen, onhan puolustusvoimiemme määrärahaleikkauksia seurattu jo jonkin aikaa.
Varmuuskopio – tietokonemaailman ihmeellisyys
Eilistä kirjoitustani tallentaessa koko sivustoni meni jumiin. Hetken aikaa hämmästelin tapahtunutta ja sitten alkoi hirvittää, josko kaikki kirjoitukseni joutuivat bittien taivaaseen. Taas olisi tullut hukattua aikaa joutavia joristessa, eikä sitä edes olisi saanut tänne nähtäville. Tulin heti siinä vaiheessa ajatelleeksi varmuuskopioita. Otin siis yhteyttä webhotellin henkilökuntaan ja sain kysyttyä varmistuksen olemassaolon. Ongelma ratkaistiin ja ystävällinen asiakaspalvelija sai korjatuksi tietokantani. Jopa tuo eilinen jaaritukseni oli kuin olikin tarttunut sinne ongelmakenttään ja on siis nyt täällä kenen tahansa hämmästeltävänä. Jos siis joku tänne sattuisi eksymään.
Minulle, kuten varmasti suurimmalle osalle muistakin, varmuuskopio tulee mieleen vasta kun jokin ongelma ilmenee. Vaikka tiedänkin kuinka tärkeää varmuuskopion olemassaolo on, en vaivaudu sellaista tekemään. Joko asiaa ei tule ajatelleeksi tai sitten ei vaan huvita. Kaiken lisäksi pidän itseäni kokeneena tietokoneen käyttäjänä.
Toinen usein unohtuva asia, ainakin itseltäni, on välitallennus. Monta kertaa olen kirjoittanut pitkän tarinan ja sitten tapahtuu jotain, vaikka pienen pieni sähkökatko, ja hups – teksti katosi. Eikä harmita yhtään. Seuraava teksti onkin sitten siihen ensimmäiseen loisteliaasti hiottuun ja viritettyyn verrattuna hätäisesti kokoonkursittu, lähestulkoon välttävä yritys. Sellainen jonka hädin tuskin uskaltaa omakseen tunnustaa.
Bittien taivaasta ei ole paluuta, ainakaan ilman varmuuskopiota.
Ja taas…
Joskus on ilahduttavaa huomata, miten vähän sitä itse asiassa tietää. Olin siis taas Porissa tutustumassa niihin riivattuihin matriiseihin. Jos viimeksi kuvittelin olevani ulkona aiheesta, niin olin väärässä. Nyt tuntui siltä, ettei näitä ole tarkoitettu ihmisille ollenkaan. Kyllä helpottaa, jos pääsen kurssista läpi.
Pitkillä ajomatkoilla on aikaa ajatella. Yleensä ajatukseni seilaavat siellä ja täällä, joskus jopa itse ajamisessakin. Viime aikoina Poriin matkatessani olen jostain syystä ajatellut matemaattisia. Kotia kohti kulkiessani ajatukset usein viivähtävät juuri päättyneessä harjoituskokeessa. Jostain kumman syystä tuollaisessa kokeessa ajatukset aukeavat joko aivan viime minuuteilla tai sitten, kuten tänään, kokeen päätyttyä autolle kävellessä. Yleensä tuo ajatusteni aukeaminen merkitsee syvää tuntemusta siitä, miten päin mäntyä sitä taas tuli niitä asioita paperille kirjoitettua. Ilmeisesti jossain koetilan ympäristössä vaanii jokin musta aukko, joka imee opiskelijaraukan hyvät ajatukset jättäen jälkeen vain sellaisen tyhjän tunteen, ettei tiedä mistään mitään. (Vai pitäisiköhän vain laskea enemmän)
Tänään on ystävänpäivä (melkein siis voi jo sanoa, että oli). Kuten niin moni muu, tämäkin päivä on Suomessa kaupallisesti tuotteistettu. Harva ystävänpäiväkortin tai muun viestin lähettäjä tai saaja muistelee pyhää Valentinusta, joka tänä päivänä vuonna 269 koki marttyyrikuoleman. Katolinen maailma pitää Valentinusta rakastavaisten suojeluspyhimyksenä.
Kaupallista tai ei – Hyvää ystävänpäivää kaikille ystävilleni!
Lauantai-illan mietteitä
Näin lauantai-iltani iloksi aloin mietiskellä suomenkieltä ja etenkin sen omituisuuksia ja vaikeuksia. Aluksi täytyy antaa täysi tunnustus Mikael Agricolalle. Mies otti kovan urakan aloittaessaan piirtää paperille tämän kovapäisen kansan puheita.
Joskus kauan aikaa sitten intouduimme naureskelemaan erästä työkalumainosta juuri kielellisestä näkökulmasta tarkasteltuna. Kaikki varmaankin tietävät, että levysirkkelillä leikataan levyjä. Samalla logiikalla pohdittuna pöytäsirkkelin tai rakennussirkkelin hankkiminen on arveluttavaa. Toisaalta olisi mielenkiintoista nähdä oikea rakennussirkkeli. Voisikohan sellaisella leikellä vain puurakenteisia vai onnistuisko myös kivirakennusten paloittelu? Käsisahan jättäisin kyllä amputointeja tekevän kirurgin käytettäväksi.
Mielestäni omaan kohtuullisen kielikorvan (taas tuli mielikuva ;). Kielikorvalla tarkoitan sitä, että huomaan tekstistä kirjoitusvirheitä. Kieliopista en enää juurikaan muista mitään, joten en tiedä miksi joku asia on väärin kirjoitettu, tiedän vain niin olevan. En tietenkään tarkoita olevani mikään asiantuntija kirjoitusvirheidenkään osalta, olenhan teknokraatti enkä mikään humanisti (anteeksi vain rakas vaimoni, oli pakko).
Sanomalehtiä lukiessa monesti huomaa, miten pieni virhe saattaa muuttaa koko asian. Eräässä Helsingin Sanomien pienessä uutisessa kirjoitettiin työnantajaansa huijanneesta miehestä. Takerruin kuitenkin uutisessa siihen pieneen virkkeeseen, jossa todettiin miehen työskennelleen sahalla pyöräkuormaajana. Oletan hänen kuitenkin kuljettaneen moista konetta, tai sitten todellakin haluaisin nähdä sen miehen.
Väsyneenä lukiessani saatan joskus ihmetellä jotain sanaa, yleensä ihan perussellaista. Tulee mietittyä sanan merkitystä ja etymologiaa. Toisinaan taas pohdin millaista kieltä Suomessa on puhuttu tuhat vuotta sitten. Mahtaisinko ymmärtää sellaista vai kuullostaisiko se samalta kuin vironkieli – kuullostaa tutulta, mutta en ymmärrä.
Matemaattista väsymystä
Kävin tänään taas opintoihini kuuluvan operaatiotutkimuksen laskuharjoituksessa. Käsittelyssä oli siis matemaattista optimointia. Taitaa olla kevät- tai yleisväsymystä, mutta tuntui kuin aivot olisivat nyrjähtäneet niitä matriiseja pyöritellessä. Silloin tällöin tuli ihmeteltyä, että mikähän muuttuja tuokin tuossa on ja mitä se siinä tekee (menisi pois ihmisiä kiusaamasta). Aihe on sinänsä kiinnostava, mutta hyvin huomaa laskurutiinin puuttumisen, kun yksinkertaisen perusjutun miettimiseen tuntuu tukehtuvan.
min z=cTx
Ax=b
x≥0
max w=bTu
ATu≤c
Täytynee jossain vaiheessa koettaa laskeskeskella noita kotonakin, jotta pääsee kurssista läpi. Onneksi tämä on (toivottavasti) viimeinen matematiikan osa-alue tähän opintorupeamaan.
Sain taas kotiverkon toimimaan. Hankin uuden langattoman tukiaseman ja vanha joutui kadotukseen. Samalla vaihtui hyvin palvellut ADSL-modeemi (vuodelta 2004). Nyt sama purkki hoitaa kumpaakin virkaa. Taas joutui raapimaan päätä langattoman verkon suojausasetusten kanssa. Jostain syystä tulee aina laitettua tukiaseman kaikki suojaukset täysille ja seuraavaksi sitä sitten ihmettelee miksei kannettavalla saa yhteyttä.
Vielä pitäisi koettaa saada hieman piuhoja piiloon. Näyttävät melko karuilta tuossa seinällä kiipeillessään. Ei ole verkkojohdosta köynnökasviksi, ainakaan ulkonäkönsä puolesta ;).
Linkkejä
Kirjoitan tänne jossain vaiheessa vielä lisää joitakin itseäni kiinnostavia linkkejä ympäröivään tietoavaruuteen.
Tämän sivuston pohjakoodit:
EggBlog
PHP guestbook
Aikaansaannoksiani internetissä:
ikivanha kotisivukyhäelmäni
Leivän tuo pöytään:
Rajavartiolaitos